+ 1 päivä

Ollaan päivässä + 1 lasketusta ajasta. Ei vielä merkkejä, joten kirjoittelen laiskasti gradua ja lähden kohta opiskelijaravintolaan syömään. 

Vaikka fyysisesti olo on ihan mainio, pitää aikaa siirtymiseen varata aika lailla enemmän, kuin ennen. Kävely ei siis luonnistu ihan hirveän vauhdikkaasti, mutta eipä tuo mitään. Saapa ainakin nauttia (sateisesta ja pilvisestä) syysilmasta hiukan pidempään. 

Liikunnan suhteen olen raskausajan noudattanut tehnyt sen mukaan, kun tuntuu hyvältä. Jätin pitkät ja korkeat sykkeenkohotukset pois jo tosin siinä viidennellä kuulla lähinnä sen tähden, että salikortti meni umpeen ja sitä kautta loppu pääsy crosstraineriin ja juoksumatolle. Mutta intervallilenkeillä kävin kesäkuussa, samoin kuin 10-20 km kävelyillä. Varmistin vielä neuvolasta, että liikun siten, ettei se haittaa vauvaa.

En himmaillut sen vuoksi, koska olo tosiaan salli (kaikilla näin ei ole, pitää ehdottomasti kuunnella itseään) ja ajattelin, ettei sitä koskaan tiedä, vaikka seuraavalla viikolla olisikin toisin ja joutuisi pakosta jättämään liikkumisen tai rajoittamaan sitä. Tein myös lihaskuntoa (kädet, selkä, jalat) ylläpitävästi. 

Olen aina ollut kova liikkuja ja ajattelin, että ahdistuisin sen vähentymisestä, mutta niin ei ole onneksi käynyt. Mutta sanotaanko, että odotan kyllä innolla ekoja kunnon jumppia ja tanssitreenejä!  

Viikonlopun aikana kotikin tuli siivottua, ruokaa hamstrattua jääkaappiin ja silitettyä vaatteita ja lastenhuoneen vehot. Eli oltais tosiaan ihan valmiita vauvaan. Odottavan aika on pitkä! 

Mainioita fiiliksiä aiheuttaa törmääminen graduohjaajani artikkeleihin: olen sitä mieltä, että ohjaajani on aivan paras minulle ja arvosta häntä huikeasti ihmisenä ja tutkijana, vaikkakin hänen aiheensa ovat oman kenttäni ulkopuolella. 

Nyt syömään!