Ensimmäinen kunnon päivitys äitinä
No niin, nyt kun vauva nukkuu tuossa vieressä, niin malttaa vähän kirjoitella tästä ensimmäisestä viikosta.
Synnytystarinointia
Vauva syntyi siis lauantaina illalla. Synnytys alkoi rauhallisesti, mutta meni lopulta kuten äidilläni: hyvin nopeasti. Epiduraalia laitettaessa ajattelin, että tarviiko tätä puudutusta nyt ollenkaan. Tuntuu, että nopeus oli jopa yllätys kätilöille, jotka olivat muuten aivan ihania ja mahtavia. Jumppapallo suihkussa muuten toimi itsellä, suosittelen kokeilemaan (vaikka jokainen on yksilö, huom huom).
Varsinainen ponnistusvaihe oli mielestäni kaksi kunnon ponnistusta, ja hän olikin ulkona. Toki kovan kivun kanssa, joka (nyt seuraa klisee) häipyi saman tien, kun pikku pyyhkimisen jälkeen nostettiin pipopäisenä rinnoille. Pipo siis lämpöhukan estämiseksi. Synnytys sai 10 pistettä itseltäni.
Sairaalasta saatiin perhehuone, joka oli aivan mahtava juttu ja suosittelen, mikäli on teille mahdollista. Oltiin siis isän kanssa osastolla kahdestaan huoneessa, jossa kävi ajoittain kätilö tai sairaanhoitaja tarkastamassa, että kaikki on hyvin minulla ja vauvalla (mm. testattiin vauvan kuulo, keltaisuus). Ruokaa oli kuin viisikossa ja erilaisia hygieniatarvikkeita, kuten vaippoja. Koitiuduttiin maanantaina lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen. Automatka oli jännittävä! Hän oli niin pieni, ja harmaa syksyinen ulkoilma äänineen tuntui niin vaaralliselta.
Kotona
Kotona järjesteltiin hoitopöydät ja tarvikkeet paikoilleen ja todettiin, että pyyhkeitä ja erilaisia vilttejä tarvitaan ehdottomasti lisää! Isä on kaksi viikkoa isyyslomalla, mikä on mahtavaa. Ollaan molemmat mykistyineitä, sillä
tärkein,
ei vauva on aivan hurmaava ja valloittava. En olisi voinut kuvitella edes, että tämä tunne ja hänen tuoksunsa ja tuntunsa on jotain näin rakkaudellista, vaikka sitä osasikin jo valmiiksi odottaa hyvää. Hän on vielä rauhaisa tapaus, saa ruokaa kun aloittaa maiskutuksen ja hamuilun ja nukkuu paljon. Syntymäpaino oli saavutettu jo keskiviikkoisella neuvolatädin käynnillä, paino kun yleensä synnytyksen jälkeen laskee lapsenpihkan (ekat kakat) ja lapsiveden poistuessa elimistöstä.
Katselee suurilla silmillään, venyttelee ja matkii vanhempiensa ilmeitä. Tapailee myös hymyä, vaikkei siis tietoisesti vielä hymyilekään.
Huoh. Rakkautta.
-Jeanbee