Joko joko

Otsikko suositellaan luettavaksi Shakiran Wakawakan (tai mikä se onkaan) tahtiin. 

Ajatus, jota en koskaan ajatellut saapuvaksi: Olis kiva päästä synnyttämään! 

Lisäksi opin tänään rintareppujen, kantoreppujen ja kantoliinojen eroista. Ja siitä, että niihin suhtaudutaan intohimoisesti. Tuli mieleen nettikohtaamiseni doulan kanssa, jonka mukaan äitejä on niitä, jotka ”ottavat vastuuta” ja hankkivat tietoja ja sitten niitä, jotka vain menevät sairaalaan ottamatta selvää. En ole koskaan tavannut jälkimmäisiä (siis sairaalaan meneviä kyllä, mutta ovatpa kyllä yleensä aiheesta ”synnytys” lueskelleetkin), mutta vastakkain asettelu ja syyllistäminen on cool. Miksi nämä ”luonnollisen” kannattajat ovat niin kiihkeitä ja tuomitsevia? Veikkaan, että syynä on valmiiksi puolustuskannalle asettuminen. Jos ihminen joutuu liian monta kertaa puolustamaan omia sillä hetkellä vähemmistössä olevia kantojaan, sitä alkaa lopulta hyökkäämään valmiiksi ja varmuuden vuoksi. 

No mutta. Yritetäänpäs saada unta.