Kirjastoon, piru vie

No niin, kun beibi menee yliajalle, ei kyllä auta kotona möllötys ja odotus. Tässähän voi mennä vielä vaikka 1,5 viikkoa. 

Joten lähdin siis kirjastoon noin kahden kilsan päähän. Aurinko paistaa, kirpeä syyssää ja on kuitenkin lähellä kotona. Jos jotain käy, tilaan taksin, mutta edelleen epäilen ettei tapahdu kauhean nopeasti. Pidän vähän peukkuja, josko perjantaina illalla, kun vauvan isäkin on kotona. 

No mutta, eli nyt taas isoa G:tä. Tärkeintä lienee hahmottaa vauva-ajalle jonkinlainen suunnitelma. Sillä ei niinkään ole väliä, saako tehtyä 15 min vai 4 h päivässä, kunhan tekee jotain hyödyllistä ja saa tunteen, että prosessi menee eteenpäin. Vaikka menisikin siis beibiaskelin ^^ Maailman paras graduohjaaja (for real) lähetti tänään mailia. Oli lukenut mun venähtäneen tutkimussuunnitelman ja tunnistan ongelmakohdat kuulemma hyvin, eli mitä seuraavaksi? Sanoi, että voin palata asiaan kun katson sopivaksi, jos beibi on juuri synytynyt/syntymässä, mutta sitä ”ongelmaahan” ei mulla ole. 

Ajattelin ehdottaa, että kommentoisin muiden tutkimussuunnitelmia sähköpostitse esim. neljän ranskalaisen viivan verran. Koska yleensä palautetta annetaan seinaareissa muiden töistä valitettavan vähän, luulisi tuon riittävän. Vaatii ainakin matkustuksia lukuunottamatta yhtä paljon työtä. Suosittelen ehdottamaan tätä, jos joskus tulee vastaava tilanne. 

Raikasta.