Lasketun päivän aamu ja Slunga-Poutsaloa

Miten aamu alkoi? Hapankorpuilla, joiden päällä avokadoa ja tomaattia (nam!) ja rahkalla. 

Laskettu päivä on tänään. Toki vain pieni osa lapsista syntyy varsinaisena laskettuna päivänä, mutta täällä oltais jo valmiita ottamaan tulokas vastaan. Mitään merkkejä ei kuitenkaan vielä näy, joten voisin tässä odotellessa vähän räntätä. 

Helsingin Sanomissa on tänään (12.10.) juttu, jossa PS:n puoluesihteeri Slunga-Poutsalo kertoo, kuinka ”Suomessa naiset on niin tasa-arvoisia, että ne näyttääkin miehiltä”. Ja miten: ”Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan naisia. Meil on vähän tissiä ja meil on vähän makkaraa.”

Lisäksi: ”Että yritetään olla yhtä tasa-arvoisia kuin miehet tai vähän tasa-arvoisempiakin. Se saa mut työntämään sormet korviin.” 

Slunga-Poutsalolla on omien sanojensa mukaan –”nainen, ja mulla on naisena omat vahvuudet ja heikkoudet.” 

Huokaus. 

Mitä itse olen ihmisiä tavannut, olen huomannut, että ihmisillä on vahvuuksia ja heikkoiksia sukupuoleen (biologiseen, anatomiseen, sosiaaliseen, psyykkiseen tai/ja juridiseen) katsomatta. Olen pitänyt itsestään selvänä, etten voi mennä millään perusteella sanomaan, mitä vahvuuksia tai heikkoiksia kenelläkin on. En voi esimerkiksi sanoa itseeni, tai edes tuttaviini, perustuen, että kaikilla naiseksi itsensä luokittelevilla on tietyt ominaisuudet, koska minullakin on. Jo ihan se lähtökohta, että käsitys ”naiseudesta” on muuttunut ajan saatossa ja vaihtelee kulttuureittain kertoo, että kyseessä ei ole mikään kiveen hakattu ominaisuus, joka on samanlainen kaikilla ryhmään kuuluvilla. 

Siksi ihmettelen, mikä tarve Slunga-Poutsalolla on antaa määritelmiä siten, että samalla rajoittaa muiden valintoja? Hän voisi sanoa, että hänellä itsellään on tiettyjä ominaisuuksia ja hänen miehellään on tosia, yleistämättä näitä koskemaan kaikkia.

Siihen, näyttävätkö naiset miehiltä, en osaa kommentoida mitään. Se on vain inhottava lausahdus. Ei siksi, että olisi yhtään huonompaa näyttää siltä, mitä Slunga-Poutsalo pitää miesmäisenä. Vaan siksi, että Slunga-Poutsalo arvottaa tietyltä näyttävät naiset huonommiksi riippumatta siitä, että nämä naiset voivat nimenomaan kokea itsensä hyvinkin perinteisesti naisellisiksi. 

Kommentti siitä, miten hänellä menevät sormet korviin, kun hän kuulee että yritetään olla yhtä tasa-arvoisia kuin miehet, on myös käsittämätön. Lähinnä siksi, että mikään ei estä – ei varsinkaan feminismi – Slunga-Poutsaloa järjestämästä omaa elämäänsä juuri niin perinteisten sukupuolimallien mukaan, kuin hän haluaa. Mutta miksi hän haluaa rajoittaa sitä muilta? 

Huokaus. 

Tämä liittyy paljon siihen, mistä kirjoitan lisää tulevaisuudessa, eli äitien (ja muidenkin) tapaan arvottaa äitien valintoja. Että sen sijaan, että todettaisiin, että meille päivähoito oli paras vaihtoehto jo lapsen ollessa pieniä, sanotaan, että ”meidän mielestämme pitkä kotihoito on huono vaihtoehto ja meillä lapsi meni aikaisin päivähoitoon.” Luulisi olevan aika selvää, että kummallakin tavalla kasvaa mainioita, tasapainoisia ihmisiä. 

Ihmiset ovat erilaisia, tilanteet ovat erilaisia. 

Tulisitpas jo, vauva. 

<3:llä, Jeanbee