Asioista tärkeimmästä 

Tänään oli ultra Jorvissa: pikku voi hyvin, joskin on siro vauva. Tyyppi zumbaa sen verran, etten tiedä, milloin oikein malttaa nukkua. Mutta parempi näin! 

Hauskinta oli, että erikoistuvan lääkärin (joka tutki) seurana oli lääketieteen opiskelija. Oppi on tärkeää, joten minulle sopii erittäin hyvin, että opiskelijat harjoittelevat hitusen haparoivin sormin toimenpiteitä lääkärikäynneilläni. Molemmat olivat oikein kivoja ja rauhallisia. Ehkäpä enemmän aikaa, kuin kiireisissä terveyskeskuksissa. Ja toki tekevät vain oman erikoisalansa juttuja, joten hallittavampi kokonaisuus kenties. Kaiken kaikkiaan, kaikki näyttää hyvältä. 

Perjantainen työpaikan koulutussessio pitää tosin jättää välistä; toisaalta epäilen, ettei työnantajakaan olisi niin innoissaan, jos vaikka lapsi päättäisi syntyä kesken. Toisaalta mietin aina, miten joissain maissa (useimmissa) ei oikein tunneta äitiyslomia ja kuulemani mukaan synnyttämään lähdetään töistä. 

Gradustart 

Eli kuten mainitsin, ohjaaja pyysi minua tekemään osan töistä jo kuukautta etukäteen. Toinen on ryhmätyö hallituksen esityksestä ja toinen parityönä tehtävä kirjallisuusessee. 

Pidän ryhmätöistä, ja mulla on mainiot parit, jotka ovat valmiita tekemään myös nopeassa tahdissa. Pidän kuitenkin ryhmätöissäkin parhaana sitä, että työ jaetaan selkeästi, jotta molemmat voivat tehdä omaa hommaansa omassa tahdissaan. Okei, ehkä kyse on silloin enemmän yksilötyöstä, mutta ryhmäulottuvuutta siihen saa toisen työtä kommentoimalla ja lopulta töiden yhdistämisellä. Sekä toki ideoimalla. Osaan aineopinnoistakin on kuulunut ryhmätöitä ja esitelmiä, jotka ovat menneet oikein hyvin mielestäni. 

Esseen kirja on onneksi superkiinnostava, tänä vuonna ilmestynyt väikkäri lainkäytöstä yritysten riidanratkaisussa (Autio, Anna-Liisa; Lainkäyttö yritysten riidanratkaisussa, Lakimiesliiton kustannus 2014). Työ on toteutettu yrityksille suunnatulla kyselytutkimuksella, jossa selvitellään, valitsevatko yritykset riitojensa ratkaisuun esimerkiksi välimiesmenettelyn  vai oikeudenkäynnin, ja mitä esteitä yritykset näkevät esimerkiksi sille, mikäli eivät valitse oikeudenkäyntiä. Lisäksi kysely, joskin pienellä vastausprosentilla, toteutettiin myös Englannissa, jolloin työhön on saatu hiukan oikeusvertailua. Oikeusvertailu on mielestäni haastavaa, sillä oikeuskulttuurissa asiat vaikuttavat soisiinsa ja samalta vaikuttavat muuttujat voivat olla erilaisia. Esimerkiksi rikospykälinä petosrikos on voitu kriminalisoida kohtalaisen samalla tavalla, mutta pykälän taustalla vaikuttavat arvot ja oikeuskäytäntö voi poiketa hyvin paljon. Kirjassa oikeusvertailu on mielestäni ihan mielenkiintoinen lisä, ei niinkään se kiinnostavin tai informatiivisin osa.  

Nyt taas töihin, kivaa viikkoa!