No niin, 

pikkuinen oli ensimmäistä kertaa hoidossa. Kävin työhaastattelussa samalla, kun syötetty ja vaipanvaihdon kokenut pikkuinen oli äidilläni. Hoito oli mennyt hyvin, samoin työhaastattelu. Haastatteluissa kannattaa mielestäni aina käydä, vaikkei olisi todennäköisesti ottamassakaan paikkaa. Aina voi yllättyä iloisesti ja samalla oppii. Oli positiivinen kokemus, sillä vastaan tuli uusia kysymyksiä ja hankala osa (eli graduaiheen esittely) oli englanniksi. Olin aivan lukossa! Puhun hyvää englantia ja olen tehnyt kandini sillä kielellä, mutta nyt jäädyin ja perussanastokin tuntui olevan hukassa. Mutta sellaista välillä käy. Muuten meni mielestäni ihan mukavasti ja haastattelijat olivat mainioita; osaavan ja miellyttävän tuntuisia ihmisiä. Huippufirmassa se ei toki ole mikään yllätys. 

Viikonloppu sujuikin sukuloidessa ja kummitkin (tulevat tavattiin). Pikku on siis viihtynyt useassa eri sylkyssä (ei vielä vierasta) ja torstaihin asti ollaankin sukulaisten kanssa: ihanaa! Pääsen myös yliopistolle viideksi tunniksi semmailemaan. Kiinnostavaa lukea muiden tutkimussuunnitelmia, oppii paljon ja monipuolisesti uutta. Yritän myös valmistella hyvää ja ehkä hyödyllistä palautetta; itse aina toivon saavani sitä ja koen sen yleensä hyödylliseksi. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin kommenttien ja keskustelun puute seminaareissa. Se on mielestäni tärkeä osa yliopisto-opiskelua ja surkeaa, miten usein se jää uupumaan. Kehotan siis panostamaan siihen, mikäli tulee tilaisuus!  

Ihanaa alkavaa viikkoa!

-Jeanbee