Ajattelin kirjoitella nyt vähän muusta, kuin blogin varsinaisesta aiheesta (eli lapsen ja vaativan projektin yhdistämisestä).

Toisaalta tämä aihe liittyy hyvin vahvasti henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen, jotka ovat molemmat tärkeitä, jotta elämä tuntuu hyvältä ja asiat menevät eteenpäin. 

Elikkä: ystävistä ja etenkin huonojen ystävyyssuhteiden katkaisemisesta. 

Asiaan kimmoitti tämän päivän (la 8.11.2014) Helsingin Sanomien artikkeli otsikolla: ”Lopeta huono ystävyyssuhde – Tulet terveeksi” (osoitteessa: http://www.hs.fi/elama/a1415164369412).

Olen itse paininut asian kanssa jouduttuani toteamaan, että osa ihmissuhteista aiheuttaa huonoa oloa. Useinhan kuulee, että ystävyyssuhteesta pitäisi sekä saada, että siihen pitäisi antaa. Olen edellisen väittämän kanssa hyvin samaa mieltä, joskin olen huomannut, että koen hankalaksi sen saamispuolen (siis lähinnä sen, että on hankala tukeutua ystäviin, sillä en halua olla vaivaksi). 

Omat heikkoudet ystävänä on tärkeä tunnustaa

Olen itse huomannut omat ongelmani (tai ainakin osan niistä, ystäväni voisivat varmasti osoittaa lisääkin ongelmia) Stressaantuneena tai epävarmana sitä ottaa helposti paineita, mikäli joku toinen menestyy. Tämä taas voi ilmetä siten, että on vaikea olla pelkästään iloinen toisen puolesta ilman, että huoli omasta tilanteesta rasittaa reaktiota. Tämän korjaamiseksi olen pyrkinut seuraavaan: tunnista ja sano ääneen omat tunteesi. Helpottaa, kun sanoo esimerkiksi: ”Vau, olen todella iloinen puolestasi, toivottavasti itsekin löytäisin jotain yhtä mahtavaa!” Mikäli jättää tuomatta koko tunneskaalan esiin, oma reaktio vaikuttaa helposti kateelliselta tai ei-aidosti iloiselta, mikä taas on todella kurjaa toiselle. 

Haastavinta on ollut, kun on ymmärtänyt, miten paljon esimerkiksi itsellä syömishäiriö on vaikuttanut. Silloinkin kun sairaus on ollut kohtuudella hoidossa, se on tuonut paljon kireyttä ja sitä kautta eristäytymistä ja välinpitämättömyyttä. Katse on siis ollut liikaa ja pelkästään omassa navassa. Sairaus ilmenee myös kovana stressaamisena. Nyt, kun uskallan sanoa parantuneeni, voi rentous tulla monelle yllätyksenä. Uskon kuitenkin, että se on sitä, mitä olisin voinut olla koko ajan. Toisaalta nyt ymmärrän samantapaisten ”aivosyöppöjen” (eli erilaisten huolten ja murheiden, tai sairauksien kuten syömishäiriöiden) kanssa painiskelevia ihmisiä ja sitä, ettei niistä kärsivä välttämättä myönnä ongelmaa julkisesti. 

Kannattaa olla lempeä. Itselle ja muille. Sekä tunnustaa avoimesti, mikäli stressi tai huolet vievät ajatukset muualle. 

Mistä huomaa, kun ystävyys ei toimi? 

Kaikkiin ystävyyssuhteisiin varmasti kuuluvat silloin tällöin konfliktit, ja parhaat ystävyyteni ovatkin sellaisia, joissa on riidelty ja sitten selvitty riidoista. Mutta joskus ihmissuhde ei koskaan pääse sille tasolle. Olen myös ihminen, joka helposti jämähtää ihmissuhteisiin eli kokee velvollisuudeksi yhteydenpidon tai jonkun ihmissuhteen ylläpidon, vaikka ihmissuhde aiheuttaisi säännöllisesti huolia, epävarmuutta tai murheita. 

Esimerkkejä tämänkaltaisesta aiheuttaa usein kateus tai se, että en ole ollutkaan sitä, mitä toinen on kuvitellut. Tällaisissa tapauksissa ihminen helposti pyrkii laittamaan sinut siihen samaan lokeroon, missä on tottunut sinut näkemään. Esimerkkinä voisi olla koulukiusaajan ja kiusatun roolit, jotka toistuvat helposti, vaikka oltaisiin jo edetty kymmeniä vuosia ihan eri tilanteeseen. 

Olen itse joutunut katkaisemaan ihmissuhteet, joissa tuntuu, että toinen ei aidosti ole iloinen puolestani eikä kannusta. Tai joka ei anna tilaa kasvaa ja kehittyä, ja jonka on vaikea tunnustaa, että elämä ja me ihmiset menemme eteenpän. Olen toisaalta myös lopettanut yhteydenpidon ihmiseen, joka aina tavatessamme keskittyi muiden haukkumiseen eikä osannut puhua muista hyvää. Sekin on myrkyllistä. 

Tärkeää on, kuten taloustieteitä opiskeleva tuttavani on sanonut, että kun olet tehnyt päätöksen, pysy siinä. Mikäli sinulle tuli jostain ihmissuhteesta huono olo, ja päätit olla tapaamatta henkilöä, älä parin viikon (tai kuukauden, tai vuoden) päästä ota tähän yhteyttä. Toki pitää antaa tilaisuus selvittää mahdollinen väärinymmärrys ja antaa tilaa toiselle, mikäli tämä haluaa vilpittömästi kasvaa ja tulla paremmaksi ystäväksi. Olen kiitollinen siitä, että itse olen saanut sen mahdollisuuden tärkeiltä ihmisiltä. Mutta mikäli halu kasvaa ja kehittyä puuttuu, kannattaa huono ihmissuhde katkaista.