Lähteiden äärelle

blogiruoka_0.jpg

Vieläkään ei kuulu. 

Laskettu päivä…pyh. Vaikka osasinkin odottaa ja vieläkin ajattelen, että mennään kahdella viikolla yli, niin on kuulkaas ärsyttävää tämä. Tällä hetkellä piti olla jo aivot narikassa imettämässä pikkua, mutta sen sijaan pitäisi tehdä jotain järkevää. 

Eli olen ahkerasti hakenut tietoa gradua varten, lueskellut sivun sieltä ja toisen täältä, laitellut kasaan gradun muotoa ja kommentoinut facessa erään ihanan yhdistyksen hallituksen juttuja. Ja laittanut liittymishakemuksen toiseen. Molemmat oikeudellisia yhdistyksiä. 

Kävin syömässä. Ah ihana opiskelijaruoka. Todella. Olen muistaakseni kahdesti jättänyt yliopistolla ruokaa. Toinen oli megakitkerä munakoisopaistos ja toista en muista, mutta edelsi megakitkerää munakoisopaistosta.

Nyt pikulla on hikka toistamiseen tänään ja siirryn pois koneelta tekemään illallista ja odottelemaan. Kun kolmisen kiloa vauvaa hikkaa alavatsassa, se on aikas hellyyttävää.

Ai niin! Eilen kuulin yhden ihanan ystävän saaneen mitä parhaimman työpaikan Helsingistä! Eli voin nähdä häntä useammin, aivan parasta! Lisäksi työ on ihan huippu ja hän kuulosti onnelliselta. Loistavaa ❤️

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Opiskelu

Joko joko

Otsikko suositellaan luettavaksi Shakiran Wakawakan (tai mikä se onkaan) tahtiin. 

Ajatus, jota en koskaan ajatellut saapuvaksi: Olis kiva päästä synnyttämään! 

Lisäksi opin tänään rintareppujen, kantoreppujen ja kantoliinojen eroista. Ja siitä, että niihin suhtaudutaan intohimoisesti. Tuli mieleen nettikohtaamiseni doulan kanssa, jonka mukaan äitejä on niitä, jotka ”ottavat vastuuta” ja hankkivat tietoja ja sitten niitä, jotka vain menevät sairaalaan ottamatta selvää. En ole koskaan tavannut jälkimmäisiä (siis sairaalaan meneviä kyllä, mutta ovatpa kyllä yleensä aiheesta ”synnytys” lueskelleetkin), mutta vastakkain asettelu ja syyllistäminen on cool. Miksi nämä ”luonnollisen” kannattajat ovat niin kiihkeitä ja tuomitsevia? Veikkaan, että syynä on valmiiksi puolustuskannalle asettuminen. Jos ihminen joutuu liian monta kertaa puolustamaan omia sillä hetkellä vähemmistössä olevia kantojaan, sitä alkaa lopulta hyökkäämään valmiiksi ja varmuuden vuoksi. 

No mutta. Yritetäänpäs saada unta.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Hyvä olo