Laululyriikan mysteerit

 

Kävin koko viime syksyn yliopiston laululyriikan kurssilla.

Pääpaino kurssilla oli siis laululyriikan kirjoittamisessa, mutta siellä myös sävellettiin ryhmissä omille lyriikoille melodiat.

Eli tehtiin siis ihka oikea laulu.

Hiukan pelästyin, kun ensimmäisellä tunnilla kerrottiin, että kurssin lopussa, joulukuussa, pidetään sitten konsertti, jossa kaikki kappaleet esitetään.

Luulin, että olisin rauhassa saanut hiukan piipertää nurkassa ja kirjoitella paperille sopivan introverttiseen tyyliin tekstinpätkiä ja runoja. 

Meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin, joissa jokainen oli päävastuussa omasta biisistään (kirjoitti sanat ja sävelsi melodian) ja muut sitten antoivat palautetta ja yhdessä kappaleet sovitettiin sopiviksi. 

 

No mitä sitten on se laululyriikka?

Se on edelleen 3/4-osaa minulle mysteeri. Mutta mysteeriyden pilvet kaikkosivat kurssin aikana näkökentästä lähes kokonaan. Tai oikeastaan aluksi pilvet olivat vain vaatimatonta, utuistä nöftää, sillä olin ajatellut että laululyriikka on runouden kanssa aika samanlaista. Olen aika paljon kirjoittanut runoja sekä lukenut niitä, joten ajattelin että laululyriikkakin tuntuisi aika tutulta. Sain kuitenkin jo toisella luentokerralla niskaani kasan mustia mysteeripilviä. Tajusin, että runous ja laululyriikka eroavat toisistaan suuresti. 

Laululyriikassa on otettava huomioon paljon enemmän seikkoja kuin runoudessa. Laululyriikassa on sääntöjä, vapaamittaisessa, modernissa runoudessa ei oikeastaan. Laulutekstin on sovittava yhteen melodian kanssa, sanojen on kuulostettava laulettuina hyviltä ja melodian ja sanojen toimittava yhdessä. Säkeistöjen on oltava tavuiltaan ja tavumäärältään samantyyppisiä.

Jos säkeistössä A1 on säkeissä tietty määrä tavuja, yleensä tavumäärä muutamia heittoja lukuunottamatta pitäisi olla aika sama, jotta melodia istuu myös A2:een. Tavumäärät eivät aina täsmää keskenään ja moni biisi voi toimia hyvin mielenkiintoisesti, jos tavumäärät hiukan poukkoilevat. Silloin sanoja joutuu venyttelemään ja rytmittämään hiukan monimutkaisemmin. Tavujen laskeminen oli minulle täysin uutta. En ollut tajunnut, että laululyriikat ovat usein niin kaavamaisia. Toki löytyy paljon lauluja, jotka eivät välttämättä noudata kaikkia kaavoja ja toimivat silti erittäin hyvin, mutta tietyt kaavat on löydettävissä monista hittibiiseistä.

Tavujen lisäksi pitää ottaa huomioon myös melodia ja se, mihin kohtiin melodiassa sanat sijoittuvat. Tietyt nuotit ja sävelet on hyvä osua oikeisiin vokaaleihin. Sanojen täytyy olla myös laulavia ja sopia suuhun ja kuulostaa pehmeiltä eikä töksähteleviltä. Paitsi tietenkin jos töksähtelevyyttä jostain syystä juuri haetaan. Tärkeää on myös, millaiseen konsonanttiin tavut päättyvät. Tuntuu, että englannin kielessä tavut asettuvat jotenkin luontevammin kuin suomen kielessä. Englannin kieli on myös jo lähtökohdiltaan laulavampaa ja loppusointuisampaa kuin suomen kieli. Sanat rimmaavat keskenään melkein automaattisesti. Toisaalta suomen kieli pelaa ehkä enemmän rytmin kanssa ja saa siitä laulavuutta.

Laululyriikassa käytetään myös enemmän tietynlaisia tehokeinoja kuin runoudessa. Laululyriikassa toisto ja toistuvat ilmaisut ovat tehokkaita. Ne toimivat myös runossa, mutta runoudessa ehkä on arvokkaampaa se, että nimenomaan keksii uutta eikä toista samaa vanhaa. Myös sanojen soinnillisuus ja keskinäinen soinnillisuus on laululyriikassa tärkeämpää kuin runossa. Runoon voi valita hyvinkin kovia sanoja, jotain voi jättää sanomatta, kesken ja töksähtää.

Laululyriikan pitää tietyllä tavalla olla selkeämpää, on vähemmän tilaa ja aikaa saada sanoma sanotuksi. Runoa voi lukea monta kertaa uudestaan, mutta laululyriikan idea on se, että sitä kuunnellaan ja monesti siihen ei välttämättä enää palata, vaan se on ohi kun kappale on ohi. Eli teema on tultava esille selkeästi, koska laululyriikassa ei ole aikaa välttämättä syventyä tekstiin vaan se on ensisijaisesti tarkoitettu kuunneltavaksi.

 

 

Toki itse olen aina palannut takaisin tekstiin, jos olen pitänyt kappaleesta. Teksti on aina ollut minulle tärkeä osa laulua.

Kuinka monet kerrat olenkaan kaivanut laululyriikoita esille netistä, levyjen kansista tai kultaisella 90-luvulla ja 2000-luvun alussa kuunnellut radiosta, äänittänyt kappaleita c-kasetille, kironnut biisin päälle hurahtavia radiokanavan mainoksia ja kirjoittanut sanoja ylös paperille korva tarkkana.

Jännää kurssilla oli myös huomata, miten paljon tekstiä voi ja pitää muokata senkin jälkeen kun on kirjoittanut sen ”valmiiksi”. Kun melodiaa ei ole vielä tehty, on tekstiä helppo muokata. Kun melodia on tehty, tekstiä on sittenkin vielä mahdollista muokata. Toki silloin on otettava melodia huomioon. Toiset myös tekevät tekstin valmiiseen melodiaan.

Miljoonasateen Heikki Salo kävi kurssilla kertomassa laululyriikan teosta ja analysoimassa ja antamassa palautetta teksteistämme. Salo kertoi ja näytti, miten paljon tekstiä on mahdollista muokata ja kannattaa muokata. Hän kertoi, kuinka laulun säkeistöjenkin paikkaa monesti muutetaan ja kuinka tekstin valmiiksi ajateltu rakennekin voi mennä täysin uusiksi, jos kappale sitä vaatii. Joskus radikaalitkin muutokset voivat tehdä tekstistä entistäkin toimivamman. Esimerkiksi A2 säkeistö voikin toimia A1:nä paremmin ja toisin päin. 

Yleensä en pidä kovin arkipäiväisistä lyriikoista, haluan ja kaipaan tekstiltä jotain erikoista ja hienoja sanamuotoja. Pientä mysteeriä. En halua, että kaikkea sanotaan suoraan. Joskus toki sekin voi toimia hyvänä tehokeinona, jos sen osaa tehdä hienosti. Mutta yleensä parhaimmat tekstit ovat niitä, joissa sanoma tai teema hellästi tai kokonaan verhotaan. Pidän myös epätavallisista ja oudoista kappaleista, joskus sellaisistakin joissa on jotain häiritsevää. Toki myös hittibiisit ja toimivat peruskaavat iskevät. Mutta jokin juju biisissä pitää aina olla.Oli se sitten erikoiset sanat, jännä melodia, outo ja poukkoileva rytmi tai vaikka laulajan erikoinen ääni.

Melodian ja tekstin toimiva liitto on kultaakin kalliimpi. 

Nykyään olen hyvin tarkka sanoista, kuuntelen lauluista aina mitä siellä oikein sanotaan ja meinataan. Monesti jopa musiikkikappaleen suurin ansio voi olla hyvin onnistuneet lyriikat. Laulun lyriikoissa on jotain hyvin maagista. Kun ne onnistuvat pelaamaan melodian kanssa hyvin yhteen, ne voivat koskettaa suuresti ja tökkiä sisältä jotain sellaista paikkaa, jota ei oikein osaa nimetä. Runokin voi koskettaa suuresti, mutta laulussa vaikutus vielä tehostuu. Moneen kertaan ihoa pitkin on kutitellut kylmätväreet, kun jokin vain loksahtaa kappaleessa paikoilleen juuri täydellisesti. Ja kun sieltä lyriikoista vielä löytyy oivallisia oivalluksia ja niitä arkipäivän totuuksia hienoon muotoon veivattuna, kumarran kauniisti ja nöyrästi ja nostan hattua.

Laululyriikan kurssi opetti paljon ja syvensi tietämystä kirjoittamisesta ja ylipäätään musiikin teosta. En ole edelleenkään mikään mestari vaan vasta aloittelija, mutta ainakin voin nyt sanoa että olen tehnyt oman laulun. Katsotaan, josko julkaisisin täälläkin kurssin pari tuotosta.

Niin ja se konsertti.

Se meni ihan hyvin. Vaikka jännitti.