Kaikki on ihan hyvin
On aamu.
jalat painavat
ja hiukset tuoksuvat eiliseltä.
käperryn sinuun.
asunnossamme on kylmä ja ikkunat vetävät. vanha kivitalo on keskikesällä paahteisen kuuma ja talvella kohmeisen kylmä. sen paksut kiviseinät varastoivat kaiken ja patterit eivät ole ikinä oikein. kaivan kaapista lahjaksi antamasi karvahaalarin korvilla ja sukellan siihen.
sinä soitat levyjä, kitaraa ja laulat kun luulet etten kuule.
parrastasi löytyy yllätyksiä.
päivät täyttyvät muistoilla, muistot täyttyvät päivillä
unohdan kaiken ja taas muistan.
kävelen samoja reittejä, kulmia, reunoja, sulan maisemia pitkin
töihin, balettitunnille, kouluun, joogaan.
haluan pitää nämä rutiinit, tuttuuden. turvallisuuden.
katson lehtiä, ne valuvat maahan, pyörivät jaloissa. pyörän pyörissä. miten olenkaan kaivannut syksyn tuoksua, tähtiä jotka näkyvät nyt taivaalla paremmin, taivaan kuulautta. sitä miten hengitys huuruu, salpautuu.
muhkeita kaulahuiveja ja pipoja.
maassa mädäntyvien lehtien makeaa tuoksua.
ja samalla inhoan kaikkea sitä.
(minulla taitaa olla pahanlaatuinen viha-rakkaussuhde)
olen nähnyt ihmisiä, joita en ole vähään aikaan nähnyt, todennut, että kaikki on hyvin.
monet asiat ovat palanneet paikoilleen
ja moni on silti pois paikoiltaan.
olen laulanut pitkästä aikaa enemmän kuin pitkiin aikoihin.
esiinnyimme ystävän häissä
siellä oli lämmin tunnelma, kauniita ihmisiä, mekkoja, korkokenkiä, kukkasia ja siellä hymyiltiin paljon.
tanssittiin kunnes jalat sattuivat ja oli aika lähteä kotiin.
aikataulut syövät minut. tuntuu että päivät kuluvat, valuvat niin kuin nuo lehdet.
tiedän, pitäisi olla tehokkaampi, nopeampi, kovempi.
pyöräilen lujaa kaupungin katuja, mäissä en hiljennä ollenkaan, ohittelen vaarallisesti ja menen punaisia päin,
olen vaarallinen nainen
ja aina on kiire.
(ainakin olevinaan)
haluaisin osata meditoida, keskittyä, tyhjentyä.
mutta mielessä vilisee aivan liikaa.
mindfullness on päivän sana, jota en kuitenkaan osaa.
joogatunnilla savasanassa kuvittelen itseni rannalle. pinnistän (kaikkien joogan oppien vastaisesti). koitan rauhoittua. tyhjentyä. näen lämpimän auringon, kehän, aallot. ja hetken päästä huomaan miettiväni taas pään täyteen.
odotan tärkeitä sähköposteja, vastauksia. joko huonoja tai hyviä. mieluummin jälkimmäistä. aina voi toivoa. vaikka yleensä lasini on aina puoliksi tyhjä. parempi kun ei odota mitään (vaikka kuitenkin sitä aina odottaa).
kaikki on ihan hyvin. kaikki on ok. kaikki okei.
pidän mate-teehetkiä, sillä kahvi saa välillä minut levottomaksi, tärisemään. kaipaan ystävien luo. mamin luo. vanhempien luo. siskon ja veljen.
sinun luo, vaikka asut saman katon alla.
mihinkään ei ole aikaa. vaikka ei ole mitään muuta kuin aikaa.
on vain väärin käytettyjä hetkiä, minuutteja, tunteja.
väärään suuntaan kulkevia askelia. ajatuksia.
kaikki on ihan hyvin. kaikki on ok. kaikki okei.
syön suklaata levyn.
nypin kynsinauhoja kun ne ovat juuri sopivan kuivuneet ja suojattomat.
saan omituista nautintoa omituisista asioista.
(saan nautintoa siitä, että saan nautintoa omituisista asioista.)
usein peilistä katsoo joku muu. peilikuva hämärtyy, sumenee ja menettää muotonsa.
hymyilen sille.
mietin usein, mitä on ihmisten hymyjen takana.
päänsärky on tullut takaisin.
ihooni on ilmestynyt kuivia läikkiä. ne sijaitsevat satunnaisesti siellä sun täällä kasvoissa.
yksi nenällä, toinen leuassa, otsalla ja poskessa.
kiitos syksy ja kylmenneet ilmat.
muistelen sitä vaaleahiuksista tyttöä, naista laiturilla, jonka hiuksia heilutti lämmin tuuli, iholle ilmestyneitä pisamia ja niitä niin herkästi katoavia. korviin tunkeutui lehtien rauhoittava, tyyni kahina ja meri kohisi kuin vuoropuheluna lempeästi, tuudittaen laituria. muistan, miten mökin takana sijaitsevalla niityllä pitkien, villisti kasvavien heinien seassa viuhahti peura. ensin näkyi sarvet, sitten ruskea karva ja sirot jalat.
kesä on jäänyt muistoihin. jää yhä uudestaan ja mietin, voiko aikaa varastoida. toivoisin isot taskut, jonne voisin sulloa aikaa, muistoja, hetkiä, kallisarvoisia asioita.
aivoissa on isot taskut, mutta liikaa tavaraa.
toivoisin ”kelaa takaisin” -painiketta.
sellaisen olemassaolo pelastaisi monta hetkeä, henkeä.
toisi takaisin.