Ystävänpäivänä kukkahameessa

 

Ystävänpäivänä pukeudun kukkahameeseen. Niitä on minulla jo useita. Mekkoja ja hameita, yleensä pienikukallisia ja mieluiten sieviä.

Ja ehkä vähän pariisilaisen chic.

Sellaisia, missä on mukava pyörähdellä.

Esimerkiksi rappukäytävässä kun sumuinen ja hieman nuhjuinen päivä yllättää.

 

 

Ja toivotella hyvää ystävänpäivää rakkaalle, rakkaille ystäville, tärkeille ihmisille ja vaikka alakerran yksinäiselle alkoholisoituneelle vanhukselle. 

Joka aina odottaa, että joku taluttaisi ylös tai alas rappusia. Vain sen takia, että olisi hetken seuraa. Muumikassi täynnä tölkkejä.

Mennessä tyhjiä, tullessa täysiä.

Kukkahame on ehkä monikäyttöisin vaate, jonka tiedän. Sen kanssa sopii paita kuin paita ja se menee talvella paksujen sukkisten kanssa ja kesällä paljaiden jalkojen.

Kuvissa näkyvä yhdistelmä on yksi lemppareista, musta puhvihihainen velourpaita ja mustavalkoinen kukkahame. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Käy töihin, mutta myös viihteelle. Asusteilla voi pelata pelejä ja asu muuntautuu fiiliksen mukaan.

 

 

Koko päivää ei voi kuitenkaan viettää rappukäytävässä kukkahameessa pyörien. Ihmetellen sameaa päivää ikkunoista ja utuista valoa. Salakuunnellen naapureiden menoja ja ääniä. Piiloutuen pylvään taakse pimeyteen, kun joku tulee.

Sillä.

Omien rakkaiden äänet ovat kuitenkin ne äänet, joita haluan kuunnella. Erityisesti tänään, mutta myöskin huomenna, ylihuomenna, mahdollisimman monina päivinä, kauan ja aina.

 

 

On lähdettävä liikkeelle, muistettava halauksin, viestein, sanoin.

Sinä olet tärkeä.

 

P.S Erityishalaus kaikille niille hyville ystäville, joita en tänään pääse halailemaan! Olette Klonkun sanoin, my precious.