Parempi myöhään kuin milloinkaan

Eka kerta. Oli kyse sitten mistä asiasta vain, eka kerta voi kirpaista mahan pohjassa, jännittää, tuntua ihanalta, pelottaa, saada posket punoittamaan. Useasti eka kerta on myöskin hyppy jonnekin tuntemattomaan. Joskus kyse on vain pienestä loikkauksesta, joskus isosta harppauksesta.

Nyt on kyse blogista. Ja siitä, miten vihdoin sain sen ensimmäisen postauksen ulos putkautettua. Tässä se on. Sormet syhyää. Parempi myöhään kuin milloinkaan! 

Noloa myöntää, mutta tunnukset Lilyssä minulla on ollut jo reilut puoli vuotta. Perustin ne sinne aktiivisuuspuuskissani ja blogi-innostuspäissäni ja päätin silloin, että TÄNÄÄN perustan blogin. No, se päivä näköjään osoittautui hyvin pitkäksi ja venähti tänne asti. Niin ne päivät vain venyvät ja paukkuvat. Ovat kuin purukumia tai toinen ääripää, juoksuhiekkaa ja soljuvat ohi sormien.

Olen jo kauan, ja tällä tarkoitan VUOSIA, miettinyt oman blogin perustamista. Sitä, miten paljon joskus tuntuu, että olisi asioita sanottavana ja kirjoitettavana. Ja että tämä pikku pää pitäisi silloin tällöin tyhjentää. Ja sitä, miten hyödyllistä blogin pitäminen on ja miten arvokas kokemus se on. Erityisesti jos haluan suunnata valmistumiseni jälkeen kirjoittamispainotteiselle alalle, oman blogin pitäminen ja sinne kirjoittaminen on pelkkää hyötyä! Haittoja 0. 

Aina kuitenkin olen keksinyt joitain eriskummallisia syitä ja selityksiä, miksi en voisi blogia perustaa. Ei ole aikaa, on niistä se kuuluisin. Ajattelin kuitenkin nyt, että aloitellaan tämä homma hiljalleen, ja katsellaan minne blogitie vie. Jos tulee umpikuja, niin tulkoon tai jos tie aukenee ja tulee lisäpolkuja, valitsen niistä mielelläni yhden tai useamman.

Joten, täytyyhän sitä nyt vähän hurrata itselleen kun tällainen vähän joka asiassa kuhnaileva aloittaja teki vihdoin ja viimein sen, jota on miettinyt jo niiiin kauan. Kiitos kuuluu myös läheisille ja ihanille kavereille, jotka kannustivat ja lempeästi painostivatkin tähän hommaan! Oli jo aikakin, taitaa moni heistä tuhahtaa.

To be continued…

P.S Jos arvoisa lukija mielit tietää, mitä tässä blogissa oikein puhutaan ja kirjoitellaan, etkä jaksa odottaa seuraavaa postausta, vilkaisepa sivupalkkia. Siinä pieni maistiainen.