Täydelliset balettitossut osa 1

Näiden kaikkien tanssivuosien jälkeen on edelleen pieni haaste löytää täydelliset balettitossut.

Voi olla, että tehtävän hankaluuteen vaikuttaa myös se, että omat vaatimukset ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Tämän hetkinen minä on ehkä hiukan vaativampi kuin se neljävuotias minä, joka oli tyytyväinen kunhan vain tossut oli jalassa ja voi tanssia. Kun on ollut monen moista tossua ja varustetta, sitä oppii vikaostoksista ja alkaa tuntea omaa jalkaa, varpaan koloja, luita ja muotoja yhä paremmin. Pienetkin nyppylät, kaaret ja törötykset tulevat tutuksi. Vaivasenluista puhumattakaan.

Kun puhun tässä tossuista, tarkoitan lähinnä kovakärkisiä balettitossuja, mutta toki myös pehmeiden harjoitusbalettitossujen on istuttava hyvin, napakasti ja muoto oltava hyvä. Niillä kuitenkin treenataan yleensä suhteessa enemmän kuin kovakärkisillä. Niiden kanssa myös luodaan hyvälle tekniikalle pohja.

Parhaimmat pehmeät tossut olen löytänyt Blochilta, So Dancalta ja Wear Moilta. Blochin tossumalleista olen kokeillut, ja voin suositella, Pro Archia, Pro Elasticia ja Zenithiä. Näissä malleissa on hyvä muotoilu, istuvuus ja pohjan malli, jonka kanssa on hyvä olla puolivarpailla. So Dancalta olen testannut vain yhden tossumallin, BAE13-mallin, joka myös toimii normaaliin/kapeaan jalkaan hyvin. Wear Moi:n harjoitustossu WM307 on myös ihana istuvuudeltaan ja käyttömukavuudeltaan. Pidän siitä, että tossu istuu napakasti jalkaan, muotoilee jalan kaarta ja nilkan ojennusta. Pohjan malli on mielestäni myös tärkeä, se ei saa olla liian ovaali, vaan päkiän alle tulevan pohjan on oltava niinsanotusti päkiän mallinen. Toisaalta tossu ei saa myöskään olla liian tiukka leveydestä, sillä silloin varpailla ei ole tilaa ja lattiatuntuma katoaa. Ja tasapaino sen mukana.

Sitten päästäänkin niihin hankalampiin kavereihin eli kovakärkisiin, pointeihin, kärkitossuihin, kärkkäreihin, varvastossuihin… Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

On aika helppoa löytää ”ihan okei”-tossuja. Mutta ne eivät yleensä ole niitä, joiden kanssa on kivaa, nautinnollista ja täydellistä tehdä. Toki hyvätkin tossut muuttuvat valmiiksi ja omaan jalkaan sopiviksi vasta omien muokkauksien ja tossujen pehmittämisen jälkeen. Näistä voin kertoa teille myöhemmin vaikka toisessa postauksessa!

Tarvitaan superjees-tossuja. Sellaisia, jotka tuntuvat hyvältä jo sovittaessa ja joista tulee vielä paremmat muokkauksien, tuunausten ja käytön jälkeen. Kärjillä tanssiminen on jo muutenkin tarpeeksi haastavaa, joten sitä ei kannata vaikeuttaa entisestään käyttämällä huonoja, omaan jalkaan sopimattomia tossuja. 

Tällä hetkellä käytän pääasiassa Capezion Studio Pointe-tossuja, joiden rinnalla jalkaani pistän silloin tällöin Merletin Diva-tossut. Olen myös käyttänyt paljon, paljon muita merkkejä ja malleja. Kuvissa ei siis suinkaan ole kaikki käyttämäni tossut, vain pieni osa niistä. Kaikkia on ollut mahdoton säästää, joten osa on nakattu roskiin, osa myyty ja jotkut koristeena kotona. Ihan ihka ensimmäiset tossut ovat tietenkin tallessa. En kyllä muista juuri nyt, että missä. Parhaimmat mallit olen löytänyt merkeiltä Capezio, Bloch ja Grishko. Merletin mallista en vielä uskalla sanoa varmaksi mitään, sillä niiden pehmittäminen on vielä kesken. Me emme ole ihan vielä kaverustuneet.

Olen myös kokeillut monien hehkuttamia Gaynor Mindenin kovakärkisiä, mutta itse en niitä ottaisi jatkuvaan käyttöön, vaan ehkä vain silloin tällöin jos kaipaa kevyempää, pehmeämpää ja ketterämpää tossua esimerkiksi tietynlaisiin variaatioihin tai koreografioihin.

Capezion Studio Pointe-tossua voin suositella lämpimästi. Pohja (shank) on kova, eikä sovi aloittelijoille, mutta pohja on rakennettu niin että se on kuitenkin joustava ja kestävä. Tossun ympäryksen voi kiristää kuminauhalla kivan napakaksi ja kotelon (box) malli sopii jalalle, jossa kaikki varpaat eivät ole samanpituiset. Tossussa on myös ihanan iso kärki (platform), joka mahdollistaa hyvän tasapainon ja tukevan olon kärjellä.

Blochin tossut ovat yleensä myös hyviä, valitsipa melkeinpä minkä mallin tahansa. Grishkoja olen testaillut monia. Grishko edustaa tossuissa vähän perinteisempää koulukuntaa. Tossut ovat rakenteeltaan aika kovia, mutta vahvemmassa ja taipuisassa nilkassa pohjat voivat kulua yhtäkkiä liian pehmeiksi. Itse ostan aina H-pohjaa (hard), sillä muut pehmeämmät pohjat kuluvat käytössäni saman tien käyttökelvottomaksi. H-pohjakin tosin on vähän sellainen, että kun sen saa pehmitetyksi, se on hetken täydellinen ja sitten jo vähän ajan päästä liian pehmeä. Lempparimallini on ehkä Fouette tai Triumpf, joissa kärki on hiukan leveämpi. Myös Grishkon uusin tossu, Dreampointe vaikuttaa hyvältä kestävämmän pohjansa ja joustavuutensa vuoksi. 

Olen välillä pysynyt uskollisena hetken aikaa jollekin tietylle mallille, mutta sitten taas vaihtelunhalu iskee ja tekee mieli kokeilla jotain toista mallia, jotain uutta. Jos vaikka se olisi vielä parempi ja täydellisempi. Tossujen markkinat vaihtuvat ja kehittyvät kokoajan, ja merkeiltä putkahtaa uusia ja ”teknologisempia” sekä kehittyneempiä malleja tanssijoiden käytettäväksi.

Yleensä käytössäni on kahdet eri tossut, joita vaihtelen. Säästän yleensä pehmeämmät ja ne parhaiten jalkaani muokkaantuneet tossut esitykseen, joten haluan treeneissä käyttää myös muita tossuja, jotta ne parhaimmat eivät kulu liikaa. Joskus myös tunneilla voi olla kiva vaihtaa tangon jälkeen keskilattialle pehmeämmät tossut jalkaan, jotta sitä on keskilattiasarjoissa jotka yleensä ovat tanssillisempia ja liikkuvampia, ketterämpi.

Luulen, että täydellisten balettitossujen metsästys on ikuinen. Matkan varrella on hutiostoksia, täydellisyyttä hipovia tossuja, kamalia tossuja, jotka eivät vain sovi jalkaan ja ”ihan ok”-tossuja. Ihanne olisi se, että tossu olisi jalassa kuin oman jalan jatke. Sitä ei tarvitsisi ajatella, murehtia, miettiä, vaan se liikkuisi luonnollisesti mukana. Tai niin luonnollisesti kuin se on mahdollista. Jotkut tossut ovat täydellisiä sen kallisarvoisen hetken, kun ne ovat pehmenneet ja muokkaantuneet omaan jalkaan juuri sopiviksi. Mutta jonkin ajan päästä ne ovatkin ehkä jo liian pehmeät, pohjasta on hävinnyt tuki ja se taipuu liikaa, tossun kärjestä tuntuu lattia läpi ja kotelon sivut ovat menettäneet tukensa. 

On ostettava uudet tossut, jotka on taas muokattava täydelliseksi, tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä.

On myös hyvä muistaa, että tanssijan on hallittava tossuja, tossut eivät saa hallita tanssijaa. Vaikka ostaisi miten hyvät ja täydelliset tossut tahansa, paljon on myös asenteesta ja mielestä kiinni. 

Se on myös täydellisten tossujen salaisuus.