Lauantaimämmi

Tähän lauantaihin kuului tenttiinlukua, ulkoilua kirpeän kylmässä ilmassa (aurinko lämmittää), kaverijumppailua (huomenna kipeät lihakset muistuttavat lusmuiluista) ja mämmiä.

Siis mämmiä!

Ikinä ei ole liian aikaista mämmin syömiselle, sanon minä. Kauppoihin laatikot putkahtivat jo jokin aika sitten, mutta silloin sellaisen mukaan nappaaminen tuntui vähän liioittelulta ja naurettavalta. Pääsiäiseenhän oli vielä kuukausi. Nyt siihen on pari viikkoa ja uskalsin ostaa ruskeaa mönjää sisältävän laatikon myös itselleni. Ja sehän hupeni, hups, aika komian nopeasti. Tai sitten vain laatikossa oli epätavallisen vähän sisältöä. Toivon jälkimmäistä. 

Iloisen värinen tipumämmi on Lidlistä, oli edullista mutta myös hyvää. Jos siis mämmistä tykkää. Ja tietenkin se kuuluu nauttia kerman ja sokerin kera. Julistin innostuksissani kotona, miten terveellistä jälkiruokaa mämmi on verrattuna muihin jälkiruokiin (kuitupitoisuus, sokerittomuus jne.), kunnes sitten tajusin siinä samalla julistuksen lomassa lisääväni tuohon ”terveelliseen” jälkiruokaan itse sokeria ja tietenkin sitä kermaa. No mutta niin se on tarkoitettu ja niin se kuuluu olla. Täydellinen trio.

Kokeilin tällä kertaa laittaa mämmin kaveriksi mantelimaitoa ja sekaan vain pienen lorauksen kermaa. Toimii!

Ja mämmistä nyt ei vaan saa mitenkään kovin herkullisen näköistä, joten siinä se on kuvassa. Rehellisesti sellaisena kuin se on. Kakkakasan mieleen tuova herkullinen, aito ja rehellinen suomalainen mämmi.

Täyttä tavaraa.