Ihan kujalla pitsimekossa
Oli lämmin ja aurinkoinen päivä.
Oli myös olo, että juuri nyt oli pakko pukeutua valkoiseen pitsiin.
Kaapissa odotti sopivasti kesähankintana tehty valkoinen pitsimekko ja sujautin sen päälleni. Olo muuttui kertaheitolla aika kesäiseksi ja raikkaaksi.
Kokovalkoisissa kelpaa liehutella pitkin kaupunkia, kunhan varoo jätskitötteröiden valumia, kaikenlaisten värikkäiden ruokien murenia sekä mönjiä ja iloisesti läikkyviä juomia.
Jokirannassa uskaltaa istuskella ja kahisevan kuivalla ruoholla. Pariin päivään ei ole satanut. Se on hyvä homma, sillä sadetta on tässä kesässä ropissut riittämiin ja pitää sitä välillä pystyä istumaan kesäisessä maassa ilman pelkoa likaisesta takapuolesta.
Piti laittaa aurinkorasvaa. Vaalea nahkani palaa nopeasti, varsinkin kun auringonottosessiot eivät ole enää oikeen kiinnostaneet (kehnoa kesäsäätä ei tarvitse varmaan edes mainitakaan), enkä halunnut korostaa kesän ensimmäisenä hellepäivänä saatua kuolalappurusketus-efektiä rintakehässä.
Olen tottunut huinimaan kesän muutamat lämpimät päivät mukavan löysissä ja rennoissa vaatteissa. Kerran taisin pukea päälleni liian piukat pillifarkut ja ahdisti. Teki mieli saman tien kuoriutua niistä ulos. Pitsimekko on juuri sopivasti siinä rajalla. Hiukan väljä, mutta kuitenkin vähän vartalonmyötäinen ja täydellisen pituinen. Peittää ja paljastaa.
Mukana auringosta ja kauniista päivästä nauttimassa oli myös tämän hetken lempparireppuni, musta hapsureppu.
Kotimatkalla oikaistiin kivan pikkukujan kautta, joka vei meidät yhtäkkiä jonnekin keskieuroopan kaupunkeihin, etelämpiin ilmoihin ja tuoksuihin. Tuntui, että kävellessämme kujan läpi olimme hetken jossain muualla kuin täällä. Kun hiukan poikkeaa pois samoilta ja tutuilta reiteiltä, voi sivukujilta löytää kivan aarteen.
Aurinko paistoi ja kuja sulki meidät pois hetkeksi todellisuudesta. Liikenteen melu ja muut ihmiset eivät hetkeen olleet olemassa.
Teki mieli jäädä piileskelemään.
Ihan vähäksi aikaa horjumaan mukulakivillä valkoisessa pitsimekossa.
Ja niin me jäimmekin.
Vain minä siis pitsimekossa, ei poikaystävä.