Aurinkoa, turbaaneita ja räpylänjälkiä
Tähän keskiviikkopäivään kuului
aurinkoa, turbaaneita ja räpylänjälkiä
+ muhkutakki, muutama passikuva, hapsuja ja välipalaranskikset jokirannassa
+ hyvää couscouskasvis-sekamelskaa ja illan hikiset yin&yang-joogailut
Mikä olisikaan parempi päivä hoitaa alta pois passin hakeminen, kuin aurinkoinen ja raikas sinitaivainen päivä. Pakolliset ja tylsät velvollisuudet on joskus hyvä hoitaa alta pois hyvänä päivänä. Ja tämä päivä tuntui sellaiselta.
Pieni varoituksen sananen alkukeväällä (ja kesälläkin) matkaan lähtiöille: jos tiedät, että passisi vanhenee ja tarvitset uuden, varaa ihmeessä nyt aika. Lähinnä olevat vapaat ajat menivät nimittäin täällä päin maaliskuun loppupuolelle! Ja itselleni olisi tullut kiire, sillä matkaan pitäisi lähteä ihan heti huhtikuun alussa.
Joten menin siis odottelemaan asemalle ja onneksi siellä sai jonotella ilman ajanvarausta, eikä jonoakaan ollut paljon. Päivä hymyili ja elämä hymyili. Paitsi virkailijat, ne eivät hymyilleet. Eikä se passikuva. Se ei hymyilyttänyt. Miten ne viralliset kuvat aina ovatkin jotenkin niin kamalia. Värit olivat jotenkin ihan hassut ja oma naama, no, vielä hassumpi.
Eikä se auttanut, että oli pakko niistää juuri ennen kuvan ottoa. Miten kauniit ovatkaan nuhaiset nenänpielet. Sinne nenäliinaan menivät ne peiteyritykset.
Poliisiasemalta tie vei jokirantaan, jossa auringosta oli nauttimassa me ja pari muuta. Ilmeisesti myös lokit olivat käyneet fiilistelemässä kaunista keskiviikkoa. Räpylänjäljistä päätellen.
Kyllä eläimetkin ymmärtävät, kun on hyvä päivä.
Vaikka kevät jo varovaisesti kurkisteleekin ja ilmassa oli pelkkää plussaa, pukeuduin silti muhkutakkiini. Sillä kauniin päivänkin ja auringonpaisteen pinnan alla voi piileksiä pieni peto. Nimittäin kylmä tuuli ja viima. Ja pidän lämmöstä ja lämpimänä olemisesta ihan muutenkin.
Muhkutakin alle mahtuu paljon vaatteita. Riski on tosin, että voi näyttää hieman michelinukolta. Nyt alle tarvittiin vain ihan perus neulepaita ja hyvin pärjäsi. Takki löytyi joskus Pelastusarmeijan kirppikseltä alennuksesta. Taisi maksaa ruhtinaalliset seitsemän euroa. Ja on vielä suomalaista tekoa.
Turbaani on huippu. Pipo/hattu on löytö Lontoon Shoreditchin second hand-liikkeestä. Suojaa korvat tyylikkäästi ja itämaisvaikutteisesti. Vuoraa ne mustaan velouriin. Välttäen kuitenkin mitään ihan liian itämaisia viboja. Turbaanin voi pukea monen asun kanssa, se sopii myös juhlavaankin pukeutumiseen. Turbaani ja minä ollaan hyviä kamuja.
Samoin tuo musta ”mokkainen” hapsureppu, joka on uusin reppulöydökseni.
Poikaystävälläni ja minulla oli hirveä nälkä ja sorruimme ostamaan grilliltä ranskikset. Hyvin terveellistä ja oikeaoppista välipalaruokailua. Mutta ne välipalaranskikset maistuivat kieltämättä aika hyviltä siinä jokirannan penkillä istuessa.
Aurinko vaan pastoi, linnut visersivät ja ihmiset sujahtelivat ohi. Lumi suli ja joki sanoi ehkä hiukan jo pulipuli.
Ja ranskikset hupenivat.
Kotona kokkailin päästäni couscous-sekamelskaa. Sinne couscouksen sekaan tuli ainakin lehtikaalia (nam), paprikaa, parsakaalia, fetaa, aurinkokuivattujatomaatteja, porkkanoita, papuja. Kunnon sekamelska siis, mutta ihan hyvä sellainen. Pavut ja couscous täyttivät mukavasti nälkäiset mahat. Keitin couscouksen kasviliemessä, lisäsin mukaan pavut, fetan ja mausteet. Kasvikset kokkailin erikseen ja maustoin. Syön usein kasviksia raakana, sillä niin säilyvät ravintoaineet kaikkein parhaiten. Nyt kuitenkin halusin niiden hiukan pehmenevän, jotta olisivat hyviä couscouksen seassa. Kuvia ei ole, sillä ruoka katosi aika nopeasti suihin.
Illalla pyöräilin jäisiä teitä yin&yang hotjoogaan nastarengattomilla rinkularenkaillani. Eivät ole tarkoitettu oikein extremekeleihin, mutta onneksi jää on jo ihan kivasti sulaillut näinä aurinkoisina päivinä.
Lisää näitä kelejä kiitos ja kohti kunnon pyöräkelejä.
Joogassa hikoilu ja syvävenyttely oli ehkä parhain lopetus tälle loistavalle päivälle.
Mieli on keveä, olo rentoutunut, turhat jännitykset poissa. Keho on puhdistunut ja auki uuteen päivään.
Se saapuu iltapalan ja unien jälkeen.