Huh huh, Paperi T
Nyt on kyllä pakko kirjoittaa suomiräppäristä nimeltään Paperi T.
Tuli sellaiset kylmänväreet ja jännät fiilikset tyypin keikalla. En odottanut mitään, en ollut kuullut henkilön musiikkia ja olin sitä jopa tahallani hiukan vältellyt kaiken hehkutuksen takia. Jotenkin tuntemukset olivat pikemminkin enemmän negatiiviset ja epäilevät kuin innokkaat. Joskus kaikelle hypetykselle tulee vastareaktio ja alkaa pikemminkin vähän boikotoimaan jotain kohdetta, kuin että olisi siitä kiinnostunut.
Mutta huh huh, lyriikat ja musa kolahti. Ja siinä oli jotain omituisen koukuttavaa, kiehtovaa ja mielenkiintoista. Sellaista, jota ei oikein osaa nimetä tai tunnistaa, mutta joka kuitenkin on läsnä. Jotain uutta ja ihmeellistä. Yllättävän rehellistä. Ja hiukan koskettavaakin.
Kyseisestä räppäristä on aika paljon jo puheltu ja kirjoteltu lehdissä ja harva varmaan on onnistunut välttymään kaverin musiikilta tai naamalta.
Päätin mielenkiinnosta mennä ilmaisilla puistofestareilla kuuntelemaan, millaista musiikkia se hehkutettu Paperi T nyt sitten esittää ja kun alkutahdit tai ehkä pikemminkin voisi sanoa – alkusaarna – alkoi, taisin seistä lavan edessä aika hypnotisoituna ja hämmentyneenä.
Nyt ei ollut ihan perus suomiräppi kyseessä. Erityisesti nokkelat ja persoonallisen erilaiset sekä rehelliset lyriikat saivat huomioni. Myös tietynlainen surumielisyys kuultaa sanoista läpi aika vahvasti. Paperi T muistuttaa ennemminkin ehkä runoilijaa, kuin räppäriä. Keikalla fiilis oli välillä kuin runonlausuntailtamassa. Vähän ehkä menevämmässä ja agressiivisemmassa sellaisessa.
Kaiken ylistyksen lisäksi olen kuullut joidenkin sanovan, että Paperi T:n musiikki olisi tekotaiteellista kakkaa, minä sanon että ainakin aika helkkarin hyvää sellaista. Ja miksi toisaalta, uusi, erilainen ja kokeileva luokitellaan helposti tekotaiteelliseksi? Miksei se voi vaan olla positiivisesti uutta, erilaista ja kokeilevaa. Näin näen itse ainakin Paperi T:n musiikin. Ja se musiikki ei vaikuta ollenkaan väkisin väkerretyltä.
Tässä tyypissä on jotain hyvin erilaista ja raikasta!
Kuuntele, vaikka vähän aluksi epäilyttäisikin.
Kannattaa aloittaa esimerkiksi biiseistä Surumielisen näköiset naiset ( ”Kaikki ne balladit, jotka kosketti sua, sanoin pitäväni niist mut oikeesti ne oksetti mua” ) tai Resnais, Beefheart & Aalto ( ”Chianti oli Alvar Aallon lempiviini, mä en tiä viineistä mitään” ) tai Stevie Nicks ( ”Joka aamu sama valinta, mitä laittais tehosekottimeen: hedelmät vai pään ineen” )
ja siitä se sitten lähtee.
Huh.
Kuva: Netin syövereistä (alkuperäistä lähdettä en valitettavasti löytänyt)