Ikkunalaudan uudet jouluisat tulokkaat

 

Taidan jo ihan hiukan odottaa joulua.

Pienenä muistin, miten aika tuntui matelevan ennen joulua. Sitä laski päiviä ja öitä jouluun ja tuntui, että se ei ikinä tule.

Kaikki oli niin jännittävää, niin jännittävää.

Nyt taas tuntuu, että aika vain hurahtaa ja yhtäkkiä tajuaakin, että on enää muutama yö jouluun. Ei oikein ehdi edes odottamaan.

Miten sitä aikuisena tuntuukin, että aika menee nopeammin?

Ostin kalenterikynttilän, jotta pysyn päivissä mukana. Kynttilä oli kivan minimalistinen ja yksinkertainen. Ilman turhia levottomia joulukoristeluita, kuten joulukelloja ja misteleitä tai tonttuja. Seuraava haaste onkin, että muistaa polttaa kynttilää aina jokaisen joulukuun päivän kohdalla. Sitä seuraava haaste on se, että muistaa sammuttaa sen ajoissa. Eikä sitten kun kynttilästäkin on hurahtanut muutama päivä lisää huomaamatta ja ollaan jossain joulukuun puolessa välissä.

 

 

Rakastan tulitikun sytyttämisestä tulevaa tuoksua. Se muistuttaa joulusta, pimenevistä kesäilloista mökillä, lämpimistä talvipäivistä sisällä, villasukista, lämmöstä, rakkaudesta ja kodista.

Miten yhteen tuoksuun voi mahtua niin paljon kaikkea?

Kummallista.

Ostin myös pienen hyasintin. Se alkoi kukkia pari päivää sitten. Luulin, että se oli valkoinen, mutta siitä kuoriutuikin vaaleanpunainen. Se tuoksuu asunnossa ujon pehmeästi ja muistuttaa sekin joulusta.

Pian saakin jo sytyttää kynttilän palamaan, sillä niin kuin sanoin, joulukuu saapuu aika huomaamatta.

Se saapuu itseasiassa jo,

oho,

huomenna.