Loskapäiväkirjat

Matkustetaan ajassa taaksepäin

aikaan, jolloin loska valloitti maan.

 

Siitä ei ole kovinkaan kauan.

 

Tämä on ote loskapäiväkirjoista.

 

Nämä ajatukset kuristavat minua

mikään ei tunnu loksahtavan paikoilleen

paitsi pää suuren paukahduksen kera aamuisin

 

nakkelen niskojani

enkä tiedä ymmärtääkö kukaan 

ymmärrätkö

ymmärrätkö mitä tarkoitan kun haluan sinun ymmärtävän mitä minä ymmärrän?

 

 

kun on pakko kirjoittaa

on kirjoitettava.

 

 

 

kämmeneen, vihkoon, käsivarteen, tietokoneelle, taskusta löytyneelle kauppakuitille, ryppyisille papereille jotka osoittautuvatkin tärkeiksi

 

tuli kiire kirjoittamaan sillä ajatukset alkoivat karata

joskus ne juoksevat luj a a a  a  a  a   a

niin kuin minä juoksin suihkusta alasti tukka märkänä kun tuli  a j a t u s t u l v a.

(tietokoneen näppäimistölle tippuu vettä hiuksista, paperi taas rypistyy kuin kyyneleistä)

 

asioita on saatava ylös kun ne tulevat luokse

vaikka tulisi pieni v e s i v a h i n k o.

 

 

haaveilen nauhurista, sellaisesta kuin agent cooperilla

jonne voisi tallettaa omat ajatukset, pulista katujen reunoilla, talojen nurkilla, toreilla

mumista itsekseen ja olla välittämättä katseista jotka kertovat sinulle että

 

o l e t  h i e m a n  h u l l u

 

hieman.

 

 

päässäni on nuttura joka kiristää

haluan purkaa sen haluan päästää irti hallinnasta haluan kiepauttaa kaikki auki haluan olla valtoimenaan

 

minulla oli unelma turkoosista seinästä. 

sellaisesta että tuntuisi siltä että kotona olisi aina meri

meri sisälläni oli hieno elokuva jota en kuitenkaan jostain syystä täysin ymmärtänyt

 

m u t t a

haluan kuulla meren kohinan

tasaisen, rauhallisen    

                                   

                                           k e i n u n n a n

 

niin kovasti että

painan korvaani kaukaisilta rannoilta keräämiäni simpukoita

 

ne näyttävät kylpyhuoneen hyllyssä onnettomilta

kuivilta ja lohduttomilta

 

kaukana luonnollisesta elinympäristöstään.

 

tropiikin kaipuussani ostin kookospähkinän kaupasta

kuinka saisin rikki k o o k o s p ä h k i n ä n

siinä vasta pulma ja tyydyin sittenkin valmiskookokseen 

niitä saa nyt monessa eri muodossa

on kermaa, maitoa, jauhetta, vettä, sokeria, öljyä, voita

etc.jne.yms.

to be continued.

voisin elää kookoksella mutta täytyy myöntää että tuore kookosvesi maistuu

 

a i v a n  kakalta.

(Ja kyllä. Olen juonut sitä suoraan tuoreesta kookoksesta, keskellä trooppista, kosteaa sademetsää. Luonnollisessa elinympäristössään. Mutta ei se silti maistunut hyvältä.)

 

näinä päivinä en ole tukehtunut kookosveteen vaan

olen hukkunut loskaan

en kahlannut siinä, vaan h u k k u n u t.

 

odotan sitä päivää, jolloin päivästä selviää ilman märkiä sukkia.

 

näinä päivinä yläselkäni muistuttaa siitä vaivaavasta jumista

lonkka naksuu huolestuttavan äänekkäästi 

 

ja vasen jalkapohjani kramppaa tasaisin väliajoin

 

vaikka syön:

magnesiumia

msm:ää

ravintolisiä

juon vettä

venyttelen

hieron.

 

 

syytän säätä.

 

säätä voi syyttää lähes kaikesta

niin, ne ovat nämä rajut lämpötilan vaihtelut

ei mulla muuten mitään mutku.

 

 

ja loskan ja kramppien keskeltä hyökyy aalto,

kaipuu

rauhaan

tasaisuuteen

äänettömyyteen

valikoivaan kuuloon

 

 

ei näiltä kaupungin ääniltä, melusaasteelta ole pakoa

jatkuvalta valon ja pimeyden taistelulta

 

 

siltä, että välillä ihmiset puhuvat a i v a n  l i i k a a

ja ajattelevat liian vähän.

 

ne eivät katso silmiin

vaan tablettehin, erimallisiin näyttöihin, ruutuihin, saavat jännetuppitulehduksia

ja aivopieruja

 

 

maailman rumin sana.

 

miten ihana onni elää tyhjyydessä, tuulitunnelissa

sulkea silmät

mutta minä pidän silmät auki

ja

 

kaipaan sitä merta, joustavaa selkää ja taipuvaa, kivutonta jalan ojennusta, täydellistä arabeskia,

maalaan vuokra-asunnon seinän kuvitelmissani turkoosiksi,

riisun itseni ajatuksista, köyden kaulani ympäriltä

ja päästän hiukset virtaamaan valtoimenaan

 

kuin meri.