Tuli katsottua tässä yksi päivä True Cost–dokumentti, joka kertoo muotiteollisuuden todellisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön.

Dokumentti tutkii muodin ja kuluttamisen takana piileviä epäkohtia, jotka oikeastaan ovat kaikkien näkyvillä ja tiedossa, mutta jotka on helppo sulkea pois mielestä, sillä muotiteollisuus on surullisen kuuluisa kyvystään myös peittää nämä epäkohdat. Dokumentti näyttää ihmiset muotiteollisuuden takana, paljastaa huonot työntekijöiden olosuhteet, näyttää muotiteollisuuden vaikutuksen tehtaissa työskenteleviin ihmisiin tai puuvillateollisuuden päästöjen ja myrkkyjen vaikutuksen samassa ympäristössä asuviin ihmisiin tai sen työntekijöihin.

Näyttää siis ihmiset, jotka maksavat muodin todellisen hinnan.

Dokumentti puhuu erityisesti fast fashion-teollisuudesta, muodin halpaketjuista, joihin kuuluvat monet edulliset vaateketjut, mutta korostaa myös sitä, että monet vaatteet, oli merkki monesti mikä tahansa, tulevat usein samoista paikoista.

Vaikka voin sanoa, että olen itse tullut yhä tietoisemmaksi asioista, lukenut uutisia halpatyövoimatehtaiden romahtamisista ja ihmisten kuolemista ja kurjista oloista, on kuitenkin välillä vaikeaa tehdä oikein tai olla ostamatta fast fashion-ketjuista. Se on tehty meille niin helpoksi. Olen itse kuitenkin yrittänyt parantaa kuluttamistapojani, suosia enemmän kierrätettyjä vaatteita (joita niitäkään ei ole hyvä ostaa turhia määriä), ostaa vähemmän ylipäätänsä ja yrittää miettiä useammin, että tarvitsenko tätä todella. 

Toki on tullut vielä kuitenkin ostettua turhia juttuja, vain koska ne ovat kivoja tai hienoja tai saavat mielen paremmaksi. Vaikka en ole oikeasti tarvinnut niitä. Tähän haluan stopin. Tähän myös muotiteollisuus ja fast fashion luottaa. Me ostamme kuitenkin. Me ostamme, koska luulemme tarvitsevamme jotain. Me luulemme, että siitä tulee meille hyvä mieli. Aina löytyy ihmisiä, jotka ostavat. 

Muotiteollisuus on luonut illuusion siitä, että sitä enemmän mitä saamme ostettua ja mieluummin mitä pienemmällä rahalla, on oikein ja normaalia. Meitä on huijattu luulemaan, että me olemme rikkaita, kun saamme ostettua mahdollisimman paljon. Että meillä on varaa vaikka mihin. Mutta samalla köyhdymme. Ja oikeat rikkaat ja rikastuvat ovat fast fashion-vaateketjujen omistajat.

Tuhlaamalla rahaa turhiin asioihin, meille ei enää jää monesti rahaa niihin oikeisiin asioihin, joita tarvitsemme.

Samalla myös unohdamme, mitä koko vaateteollisuuden takana on ja mikä on se oikea hinta.

Olen sitä mieltä, että jos jokainen herää ja alkaa miettiä omaa kuluttamistaan ja suhdettaan muotiin ja erityisesti fast fashion-teollisuuteen sekä kyseenalaistaa muotiteollisuuden, tuloksena voi pikku hiljaa olla muutos. Me voimme vaikuttaa omilla kulutustottumuksillamme ja ajattelullamme omaan ympäristöön ja muiden ihmisten ajattelutapoihin. Jos kaikki alkavat ajattelemaan enemmän, myös ihmisillä, huonoissa oloissa, mitättömällä palkalla elävillä työntekijöillä Intiassa ja esimerkiksi Kambodzassa voi olla mahdollisuus parempiin oloihin ja parempaan palkkaan. Toivottavasti parempaan tulevaisuuteenkin. Sitä ei tapahdu, jos emme yhdessä herää ja tee edes pientä muutosta.

En sano, että ostaminen tai kuluttaminen pitäisi lopettaa kokonaan. Minä voin rehellisesti sanoa, että pidän muodista ja se kiehtoo minua. Niin kuin montaa muutakin ihmistä täällä maapallolla. Eikä muotia tarvitse alkaa inhoamaan tai boikotoimaan. Mutta se, että kyseenlaistaa omaa kuluttamistaan ja miettii, mistä ostaa, mistä vaatteet tulevat ja miten paljon sitä ostaa. Ja muistaa sen, ketkä ja mitä halpojen vaatteiden takana oikeasti on.

Siellä on verta, kurjuutta, kyyneleitä, kuolemaa, surua, kärsimystä. Siitä ei pääse mihinkään ja se on hyvä tiedostaa, sillä se on totuus.

Toki ihaltavaa olisi, jos pystyisi lopettamaan täysin erityisesti fast fashion-ketjuilta ostamisen ja suosisi vain eettisesti valmistettuja tuotteita tai kierrätettyjä tuotteita. Jotkut tähän pystyvät täysin, itse vielä harjoittelen. 

En yleensä harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta nyt lupaukseni liittyy kyllä nimenomaan kuluttamiseen ja omien tapojen isoon muutokseen. 

True Cost-dokumentti avasi kyllä silmät täysin auki, kun aikaisemmin ne olivat raollaan.

Suosittelen silmien avaamista ja muutoksen tekemistä muillekin. True Cost-dokumentin katsominen on hyvä paikka aloittaa.