On oltu hiljaa. Jäänyt kirjoittelematta tänne, vaikka on ollut aikaa. Alkoi loma ja ajatukset lensivät muille maille. Jalat veivät aurinkoon, pois sisältä, kosteille poluille, ystävien luo höpöttelemään, metsiin, mökille ja saaristoon. Pakattiin poikaystävän kanssa pyörät tiiviiseen pakettiin, heitettiin klassiset vyölaukut lantiolle (osoittautuivat superkäteviksi!) ja poljettiin ulos kaupungista keskelle saaristoa.

Oltiin puhuttu saariston rengasreitistä jo kesän alussa ja sinnepä lähdettiin. Matkaa kertyi yhteensä noin 250km, pyörien päällä sotkien 200km. Siltä jalat nyt tuntuvatkin. Palattiin eilen, päätettiin ajaa Houtskarista suoraan kotiin ja pakko kyllä sanoa, että loppumatkalle tarvittiin jo tahdonvoimaa! 

Tässä reittimme kokonaisuudessaan:

Turku – Kaarina – Parainen – Nauvo – Korppoo – Houtskari – Iniö – Kustavi – Taivassalo – Velkua – Merimasku – Naantali – Turku

Ja oi, miten suloiselta se Turun sininen kyltti tienposkessa näyttikään.

Vaikka Suomen kesä on ollut vähän ailahtelevainen, saaristossa aurinko paistoi melkein kokoajan. Viileä tuuli puhalsi pyöräillessä, joten ei ollut liian kuuma ja maisemat olivat upeat. Erityisesti Houtskarin ja Iniön saaret saivat pyöräilijän pään kääntymään vaarallisen usein. Kun on takana lastia, pitää keskittyä vähän normaalia kaupunkipyöräilyä enemmän pitämään katse ja tasapaino kurissa.

Löysin myös täydellisen pyöräilykampauksen. Klassinen kahden letin pyöräilykampaus toimii hyvin kypärän alla, hiukset pysyvät pois tieltä ja hikisestä niskasta sekä säilyvät siisteinä ilman sotkuja! 

Samalla reitillä olevat pyöräilijät näyttivät jakautuvan kahtia; niihin jotka yöpyivät Bed and Breakfast-tyyppisissä majataloissa tai hotelleissa ja söivät ravintoloissa, ja niihin jotka yöpyivät teltoissa ja kokkailivat itse ruoat. Me kuuluimme jälkimmäisiin ja olimme tyytyväisiä valintaamme. Toki tavaramäärä olisi puolittunut ja näin myös pyöräily keventynyt, mutta me halusimme mennä retkeilymeiningillä ja samalla säästää myös rahaa.

Yövyimme Nauvossa Grännas Homesteadin leirintäalueella, joka oli idyllinen paikka maaseudun keskellä kauniilla rannalla. Alueella on vuokrattavana myös pikku mökkejä, jos telttailu ei innosta. Paikka saisi muuten terhakan peukun, mutta pieni miinus tulee kamalan makuisesta juomavedestä, joka varmasti johtui huonossa kunnossa olevista putkista. Toki vesi kelpasi janoisille pyöräilijöille ja täytimme pullotkin sillä, mutta voimakas ruosteen haju ja maku sekä veden kellertävä väri vähän aluksi epäilytti.

Seuraava majapaikka sijaitsi Saariston Lomakeskuksessa Houtskarin kärjessä Mossalassa. Paikka oli aika iso ja viihtyisä. Omat alueet löytyivät karavaanareille, telttailijoille ja halutessaan sai vuokrata mökinkin. Vieressä oli lauttaranta ja alueella oli kaikenlaista nähtävää. Teltan pystytyksen ja ruokailun jälkeen istuskelimme rannassa venelaiturilla ja lepuuttelimme jalkoja.

Kapusimme iltaauringossa näköalatorniin. Sieltä näki pitkälle saariston ylle. 

Upeimmat saaristotunnelmat olivatkin ehkä juuri Houtskarin ja Iniön teillä. Vanha kyläkauppa, hiljaisia kyliä ja punaisia mökkejä. Sai pyöräillä rauhassa, ihailla maisemia ja luontoa. Tiet olivat tasaisia muutamia mäkiä tai töyssyjä lukuunottamatta. Meri lähellä, villikukat ja -mansikat, tuulessa huojuvat heinät ja pellot ihan siinä vierellä melkein kutittamassa jalkoja. Paarmat ja muut ötökät pysyivät loitolla kun oli tarpeeksi vauhtia.

Alustavan reittisuunnitelman mukaan meidän piti yöpyä vielä Taivassalon kohdilla Mussalon leirintäalueella, mutta lähdimme jo aikaisin aamusta liikkeelle ja kilometrejä oli sen verran vähän pyöräiltävänä ennen Taivassaloa lauttamatkojen takia, joten päätimme jatkaa matkaa kotiin asti.

Pysähdyimme syömään Taivassaloon. Syöminen ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan ja pienen sateen yllättäessä päädyimme kokkailemaan trangialla ruokaa Taivassalon kirkon parkkipaikalle ison puun alle.

Kun sadekuuro yltyi virittelimme vielä suojapressun leirimme katoksi. Taisimme saada muutamat hymyt ohikulkijoilta. No, tuli sekin koettua. Hätä ja nälkä keksii keinot. Pieni vinkki Taivassalon suuntaan: jonkinnäköinen yleinen puistoalue penkkeineen olisi hyvä homma!

Ruoka syötiin, sade loppui sopivasti ja matka jatkui mahat tyytyväisinä viimeiselle lautalle (Hakkenpää – Teersalo). Sieltä sitten Naantalin kautta Turkuun. Reidet ja jalat (ja peppu) huusivat kyllä armoa loppumatkalla, ja silmäänkin lensi vielä sinnikäs ötökkä. Mutta kotona odotti sauna, suihku ja pehmeä sänky. Korkattiin vielä kuoharikin reissun kunniaksi.

Aurinko kuumottaa vieläkin kasvoilla ja pisamat ovat vallanneet lisää tilaa. Kulmakarvoja ei kohta näy ja hiuksetkin ovat vaalentuneet, vaikka kypärä päässä mentiinkiin suurin osa reissusta. Ihanat saaristomaisemat taitavat vielä jonkin aikaa pyöriä päässä ja jalkoja pitää vielä lepuutella. Mutta onneksi on loma ja voi vaan olla.

Kiitos ja kumarrus, ehkä joskus vielä Saariston rengasreitille. Poikaystävä jo uhosi, että seuraavaksi vuorossa Ahvenanmaan ympäripyöräily.

Mutta ei ihan vielä, ei ihan vielä.