Cannesin filmifestivaalin tämän vuoden palkinnot on jaettu.

Kultainen palmu pamahti ranskalaiselle elokuvalle Dheepan, jonka on ohjannut Jacques Audiard. Elokuva kertoo kolmesta tamilipakolaisesta, jotka esiintyvät perheenä päästäkseen muuttamaan Pariisiin ja paetakseen sisällissotaa Sri Lankassa. He yrittävät aloittaa yhdessä uuden elämän, vaikka eivät edes tunne toisiaan.

Grand Prix-palkinnon sai  unkarilainen Saul Fia (Son of Saul), jonka tarina sijoittuu toiseen maailmansotaan keskitysleirille. Pääosassa on mies, joka on pakotettu auttamaan natseja ja joka löytää oman poikansa ruumiin. Mies ottaa tehtäväkseen saada poikansa ruumis pois sodan keskeltä, löytää rabbi ja saada pojallensa kunnon hautajaiset.

Parhaasta ohjauksesta palkittiin Hou Hsiao-Hsien elokuvasta Nie Yinniang (The Assassin).

Lyhytelokuvan Kultainen palmu annettiin elokuvalle Waves ’98.

Lisää palkinnoista ja elokuvista täällä: http://www.festival-cannes.fr/en/archives/awardCompetition.html

Mutta itse asiaan.

Itse bongasin ehdokkaiden joukosta omasta mielestäni mielenkiintoisimmat elokuvat, jotka on pakko nähdä:

– The Lobster: Colin Farrellin ja Rachel Weiszin tähdittämä rakkaustarina, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen. Tarinan Kaupungin sääntöjen  mukaan sinkut sijoitetaan Hotelliin, jossa heidän on 45 päivän aikana löydettävä itselleen pari. Jos paria ei tässä ajassa löydy, he muuttuvat vapaavalintaiseksi eläimeksi ja heidät vapautetaan Metsään. Miespäähenkilö ”hummeri” pakenee Hotellista Metsään, jossa yksinäiset elävät ja tapaa siellä rakkautensa, vaikka se on vastoin sääntöjä.

Kuulostaa aika mielenkiintoiselta, eikö? Hummereita, muodonmuutoksia, omituisia sääntöjä, rakkautta sekä salaperäinen Metsä. Aika vastustamatonta.

– The Sea of Trees: Gus van Santin uusin elokuva, jossa päähenkilö (Matthew McConaughey, joka ehkä ihan pikkaisen aina ärsyttää mutta elokuvan takia kestettäköön) päätyy tiettyjen tapahtumien kautta Japaniin, ihmeelliseen ja salaperäiseen itsemurhametsäksikin kutsuttuun metsään, johon hän eksyttää itsensä ja löytää täydellisen paikan lopettaakseen elämänsä. Hän kuitenkin tapaa metsässä toisen samoissa aikeissa olevan japanilaisen miehen, jota hän ei pysty jättämään jälkeensä. Mies tekee kaikkensa pelastaakseen toisen ja näin syntyy selviytymistarina metsän uumenissa.

Japanin kuuluisa, mystinen metsä, Gus van Sant, Japani ja oman olemassaolon kanssa kamppailu. Tarviiko enää muuta sanoa?

– Il Racconto dei Racconti (Tale of tales): Italialaisen ohjaajan Matteo Garronen tarinoiden tarina, jossa kaunista visuaalisuutta ei puutu. Satumaailma hiukan kieroutuneella twistillä. Sijoittuu kauan, kauan sitten, valtakuntaan jossa kuninkaat, kuningattaret ja prinsessat ja prinssit hallitsevat. Henkilöt omaavat omituisia mielenhaluja ja kaikki on vähän outoa. Tarinasta löytyy velhoja, akrobaatteja, keijuja, kurtisaaneja ja vaikka mitä. 

Satumaailmat ja tarinat ovat aina ihania ja mielenkiintoisia, kaunis ja upea visuaalisuus elokuvassa plussaa ja pieni outous ei ole ikinä pahitteksi.

– Nie Yinniang (The Assassin): Entisaikojen Kiinaan sijoittuva tarina naisesta, joka kidnapataan ja koulutetaan huippupalkkamurhaajaksi, jonka tehtävänä on tappaa korruptoituneita ja julmia hallitsijoita. Erään tehtävän epäonnistuttua hänet lähetetään takaisin maahan, josta hän tuli, tehtävänään murhata mies, jota hän rakastaa. Klassinen ristiriita-asetelma on syntynyt: hyljätäkö vanhat ja arvokkaat palkkamurhaajien perinteet vai tappaa rakastamansa mies?

Rakkaustarina, palkinto parhaasta ohjauksesta, hienot martial arts-kohtaukset ja muinainen Kiina kiinnostaa aina. Kaiken lisäksi päänäyttelijä on kuvankaunis.

– Saul Fia (Son of Saul): Ylempänä lyhyt kuvaus elokuvasta. Grand Prix-palkinnon saanut, juutalaisvainoja, sotaa ja  isä-poika-suhdetta ja rankkoja aiheita käsittelevä elokuva kiinnostaa. Vaikka juutalaisvainoja ja toista maailmansotaa onkin paljon käsitelty, tämä elokuva tuntuu tuovan siihen uudenlaista ja mielenkiintoista näkökulmaa. 

– Umimatchi Diary (Our little sister): Japanilainen elokuva, joka kertoo kolmesta sisaruksesta, jotka isänsä kuoltua matkaavat yhdessä viettämään tämän hautajaisia joissa tapaavat ujon sisarpuolensa ja päättävät kutsua tämän asumaan luokseen isoon kotiinsa, jossa tilaa riittää. Sisarpuoli suostuu ja alkaa matka, jossa kaikenlaisia ihania sattumuksia ja kokemuksia tapahtuu.

Sympaattinen ja lempeänoloinen sisarkuvaus ja japanilainen hassu huumori ja maisemat houkuttavat katsomaan.

Tässä muutama oma poiminta Cannesin filmifestivaaleilta, myös lyhytelokuvissa oli muutama mielenkiintoinen tapaus. Katsotaan täyttyvätkö omat odotukset eli nyt sitten vain odottelemaan, että elokuvat saapuvat tännekin! 

Kuvat: Cannes Filmfestival