Balettitossut eivät ole täydelliset ilman muokkausta. Tossut on pehmitettävä, muotoiltava ja niihin on tehtävät omat tuunaukset. Yleensä tossut pehmittyvät luonnollisimmin ja parhaiten niitä käyttämällä. Tossut on tanssittava sisään.

Kuitenkin ennen tanssimista on hyvä muokata tossuja omaan jalkaan sopiviksi.

Toiset vasaroivat tossuja, poistavat ja katkaisevat pohjan ja tekevät yllättävänkin rajuja toimenpiteitä tossuille. Kaikilla tanssijoilla ja erityisesti ammattitanssijoilla on yleensä omat kikat ja temput tossujen varalle.

Itse yleensä pehmitän tossun pohjan. Pohjan keskiosaan en koske, mutta pehmitän päkiän alle tulevan kohdan sekä kantapään osuuden. Päkiän osan pehmitän laittamalla peukut tossun sisään ja rullaan ja painan tossua samanaikaisesti. Saman teen pohjan loppuosalle. Joskus myös taivuttelen muutenkin pohjaa tai vääntelen sitä. Pohjan pehmitys auttaa saamaan tossuun kauniin kaaren sekä silloin tossu myös muotoutuu paremmin omaan jalkaan. Kun pohja on hiukan taivutettu, se myös yleensä istuu jalkaan suoremmin ja paremmin. Erityisesti, jos on ongelmia siinä että pohja lähtee ”kiertämään” ja kyse ei ole liian kapeasta tossusta, kannattaa muistaa aina pehmittää pohja. Yleensä näkee jonkin verran nuoria tanssijoita, joiden nilkat eivät ole tarpeeksi vahvat taivuttamaan tossua ja kun tossun pohjaa ei ole esipehmennetty, se ei istu kunnolla jalkaan.

Tossun kotelon muokkaan painelemalla yleensä sormin sen pehmeämmäksi sivuilta ja painan sitä hiukan littanammaksi käsien avulla. En kuitenkaan astu kotelon päälle, niin kuin kuulemma monet ammattitanssijat. Jos joku kohta tuntuu painavan jalkaa tai muuten tuntuvan hiukan epämukavalta, keskityn siihen kohtaan ja möyhin tossua.

On tärkeää, että ei riko tossun rakennetta liikaa. Varsinkin, jos haluaa että tossu kestää kauemmin. Sen takia yleensä varon pehmittämästä pohjaa tai tossun kotelon sivuja liikaa, jotta en menetä tossun tukea. Sillä tossu kuitenkin pehmittyy tanssiessa jo paljon. Toki, jos tossut tarvitaan suoraan esitykseen, on tossua pehmitettävä enemmän.

Muita tuunauksia, joita tossuihin yleensä tehdään ovat esimerkiksi nahkapalojen lisääminen kärkiin (tai kärjen ompeleminen langalla, jotta tossu ei ole niin liukas), tossun suulle ommeltava leveä kuminauha (vamp elastic, tukemaan jalan kaarta ja nilkkaa), kärkiin nyöriä (merkkaamaan tossun kärjen rajoja ja luomaan tukevan olon kärjellä) ja tietenkin kuminauhat ja satiininauhat, jotka kiedotaan sitten nilkan ympäri. Itse käytän leveää ja napakkaa kuminauhaa, joka ommellaan kiinni takaata kantapäästä ja kiertää jalan päältä, se tukee mielestäni parhaiten jalkaa ja pitää samalla kantapään paikoillaan. Satiininauhoissa suosin nauhoja, joissa on akillesjänteen kohdalle tulevat kuminauhat. Nauhat saa sidottua tiukemmaksi ja ne joustavat paremmin menossa mukana. 

Uusien tossujen satiinipinta on yleensä aika kiiltävä, enkä pidä siitä (erityisesti lavalla se ei näytä mielestäni hyvältä), joten joskus teen tossuihin mattapinnan käyttämällä puuteria tai talkkia. Tossu myös tuntuu ehkä pidentävän jalan linjaa enemmän mattaisena kuin kiiltävänä. 

Eli aika paljon tossujen kanssa on hommaa, ennen kuin ne saa käyttöönsä. Yksinkertaisimmillaan muokkaukset ovat vain ne satiininauhat ja kuminauhat, mutta itse en enää noilla muokkauksilla pärjäisi. 

Liikaa pehmenneisiin tossuihin ja tossujen käyttöiän pidentämiseen on myös omat kikkansa. Jos haluan, että muuten hyvät tossut kestävät vielä muutaman näytöksen tai treenit, käytän tossuihin kovikelakkaa (shellac) tai esimerkiksi oksalakkaa. Kovikelakkaa kaadan sisälle tossun pehmenneeseen kärkeen ja sivelen sitä myös yleensä kotelon sisälle. Kovetan myös joskus liian pehmeää pohjaa levittämällä siihen kovikelakkaa tai oksalakkaa. Liikaa pehmenneet tossut ovat kuitenkin yleensä liikaa pehmenneet ja nämä kikat antavat niille yleensä vain hiukan lisäaikaa.

Nyt täytyykin mennä omia tossuja tästä hiukan muokkailemaan, ensi viikolla on näytökset!