Taiteilija Laura Makabresku ei ole täältä maasta. Hän on jostain muualta, kaukaa toisesta maailmasta. 

Tai niin voisi ainakin kuvitella.

Ainakin hänen valokuvansa vievät johonkin ihan muualle, tunnelmiin ja näkyihin, joita ei ole ennen nähnyt. Niissä on jotain käsinkosketeltavaa erityisyyttä, herkkyyttä, jotain pelottavaakin ja surullista. Myös jotain sellaista, jota ei välttämättä voi käsittää.

Valokuvissa kuvataan ihmisiä, ihmisen ja luonnon, erityisesti eläinten kohtaamisia ja jopa muodonmuutoksia suuntaan tai toiseen. Eläinten ja ihmisen vuorovaikutuksella on suuri asema. Eläimet ovat useasti kuvissa ”jähmettyneitä”, ja se luo kuviin myöskin omanlaista herkkyyttä ja särkyvyyttä sekä myöskin raadollisuutta. Laura Makabreskun kuvaamat ihmiset ovat myös omalla tavallaan särkyviä ja heidän olemassaolonsa vaikuttaa häilyvältä.

                                                                                      Via Dolorosa

                                                                                         Schizophrenia

                                                                            How quiet goes away

                                                                                           Pain

Valokuvat ovat minusta kauniita ja niiden oma maailma upea. Kuin astuisi jonkun sadun tai tarinan sisään.

Kuvat eivät välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta itse ainakin ihailen ja nautin siitä, miten ne kertovat tarinoita. Ja miten jokainen katsoja voi nähdä tarinat eri tavoin. Ja sitä, miten Makabresku saa nämä tarinat ja kuvat elämään. Moni valokuva on myös osuvasti ja taitavasti nimetty ja joihinkin on kirjoitettu valmiita tarinoita. Valokuvat eivät ole siis vain valokuvia, vaan maalauksellisia satuja ja tarinoita. Ne elävät jossain toisessa todellisuudessa, jonne voimme vain kurkkia.

                                                                                Windy Meadows

                                                                                The Two Sisters

                                                                                    Walking

fairy tale about a girl, who hanged herself in the attic. she was hanging there for so long, that her sweet scent enticed butterflies. these coated her livid body and now it looks like she was only a chrysalis, swayed calmly by a draught.

                                                                                    Dead but still warm

Laura Makabreskun löydät täältä:

http://lauramakabresku.blogspot.fi/        http://lauramakabresku.tumblr.com/        https://www.facebook.com/makabresku.fairy.tales

P.S Mietin myös pienen itsekkään hetken, että olisin vaalinut tätä helmeä vain itselläni, mutta toisaalta Laura-helmi ansaitsee tulla jaetuksi myös teille muille. Ja voihan olla, että siellä jotkut jo Lauran kuvat tietävätkin. Kuvat ovat ainakin itseäni inspiroineet ja ihastuttaneet jo pidemmän aikaa. Toivottavasti inspiroivat ja ihastuttavat teitäkin!

Kaikki kuvat: Laura Makabresku