Ropinaa.

                                                       Katossa, korvissa, päässä,

                                                               vasten ikkunaa.

                             Ropinaa jalkojen juurella, paljaalla iholla, kohotetuilla kasvoilla.

                                        Ja se kaikkialle leviävä kosteus ropinan jälkeen, 

                                                             saa huokailemaan.

Rakastan kesäisin sateen jälkeistä tuoksua.

Tiedän, ehkä se on jo klisee, mutta jotain erityistä siinä on. Sitä kosteutta, joka tunkee väkisin sieraimiin, makeaa tuoksua ja sen tuntua iholla. Voi melkeinpä nähdä miten hiukset kiemurtelevat kippuraan ja kasvojen pintaan laskeutuu kostea huntu.

Rakastan myös lämpimien päivien kesäsadetta. Ja ehkä ihan vähän kevätsadetta tai alkusyksyn värikkäitä sateita. Riippuu vähän päivästä. 

Mutta kesäsateella tekee mieli uimaan, juoksemaan niityille ja pitkin sammalmättäitä tai vaihtoehtoisesti sisään nyhjäämään viltin alle hyvän kirjan kera. Ja samalla voi hymyillä sateelle ja katsella sitä avoimesta ikkunasta tai vielä parempi, parvekkeelta. Tai mökin terassilta. 

Sateella kaikki tuoksut terästäytyvät. Haistat mullan, ruohon, meren, metsän. Omat kosteat hiukset. Kaupungissa ehkä asvaltin tai puistojen tuoksun. Olen kastunut monta kertaa läpimäräksi. Lämpiminä kesäpäivinä se ei haittaa. Milloin olen pyöräillyt ja sade on yllättänyt, milloin olen hypännyt sateella uimaan ja kellunut pisaroiden keskellä, milloin juossut tahallani ulos sateeseen ja maistanut kielelläni sadevettä. Mökillä yksi ihanimmista asioista on mennä saunasta uimaan sateen yllättäessä. Juosta laituria pitkin ja tuntea ropinat paljasta ihoa vasten, katsella niiden tanssia veden pinnassa. Uida niiden keskellä.

Muistan monia päiviä, jolloin olen juossut sadetta pakoon. Tai pyöräillyt vauhdilla, josta olen itsekin yllättynyt. Ja silti kastunut. Aina ei halua kastua ja sitä varten on olemassa sateensuojat, sadetakit, kumpparit ja varjot sun muut. Ihminen on kehitellyt kaikenlaisia asioita pysyäkseen kuivana.

Olen välillä vähän huono investoimaan hyödyllisiin juttuihin, pidän kauniista asioista ja helposti on välillä tullut ostettua jotain vain sen takia. Vasta vähän vanhempana olen alkanut ymmärtämään enemmän hyödyllisten asioiden perään. Sadetakin hankkimista olen esimerkiksi kauan miettinyt, mutta ikinä kunnollista sellaista ei ole tullut oikein ostettua. Partioajoilta on olemassa kyllä ohut sadeasu, mutta se on ehkä enemmän juuri vaellus -ja retkeilykäyttöön. Olenkin kaivannut sadetakkia erityisesti enemmän esimerkiksi kaupunkikäyttöön.

Ja nyt sellainen löytyi. Rukan sininen sadetakki. Sopivasti vielä kirpparilta ja pilkkahintaan: 7,50e, josta tuli vielä puolet pois! Kyseisessä kojussa sattui juuri olemaan kaikki -50%. Kävipä tuuri, sillä olen katsellut vähän hajamielisesti Rukan sadetakkeja (ja juuri vielä tuota sinistä) uutena kaupoista ja myös käytettyinä esimerkiksi netistä, mutta niiden hinta on aina vähän viivyttänyt ostopäätöstä. Jopa käytettyinä kyseisistä sadetakeista on pyydetty monesti melkeinpä täyttä hintaa! 

Takki on lasten, isoin senttikoko, mutta on silti ihan sopivan kokoinen. Sopivan väljä, että alle mahtuu vaatteita ja hihojen pituus on just ja just sopiva. Tosin hihoissa ei ole kauheasti extravaraa kämmenien suojaamiseen tai hihojen käännöksiin, mutta ei haittaa. Tämä takki käy minulle mainiosti ja odotan jo että pääsen sitä testailemaan vähän lämpimimmillä kevätsateilla.

Täydellinen takki myös mökkiveneilyyn tai oikeastaan ihan mihin vain.

Tulkoon sade, ropinat ja tuoksu.

Minä olen valmis sinisessä sadetakissani.