Jotenkin mieliala on valon myötä valoisampi, kevät kukkuu jo päässä ja mieleen hiipii hassuja omituisia haluja.

Kuten valkoisen helmiäishilelakan hankkiminen.

Kävin läpi koko kaupan kynsilakkavalikoimat päässäni vain tuo yksi ja oikea helmiäisvalkoinen, jotenkin niin ysärimeininkiä edustava lakka. Muistelen etäisesti, että jossain muotilehdissä taisi jo viime kesänä näkyä valkoista helmiäislakkaa, joten tämä taitaa olla taas näitä alitajuisia juttuja. Taidan siis olla tietämättäni mainoksen uhri. Sillä en mielestäni ole oikein ennen pitänyt helmiäislakasta, mutta nyt siihen iski äkillinen halu.

Tai oikeastaan sen jonkinlaiseen moderniimpaan muunnokseen.

Viilettäessäni hyllyjen välejä, silmissäni kynsilakat kiiluen, päädyin lopulta kolmeen eri vaihtoehtoon, jotka olivat lähinnä sitä mitä halusin. Essien, YSL:n ja OPI:n. Kaikki olivat nättejä, mutta yksi oli valittava ja yhdessä oli sitä jotain. Ja se oli O.P.I:n Happy Anniversary!. 

Jotenkin päässäni valkoinen helmiäiskynsilakka assosioituu yhteen myös mummouden kanssa. Joka ei siis välttämättä ole mitenkään huono juttu. Jokaisessa meissähän asuu pieni mummo, vai miten se meni. Mutta luulen, että lapsuusmuistoissani jollakulla isoäidilläni on ollut juuri sellaista. Olisikohan ollut rakas mummi.

OPI:n lakka on hieman modernimpi versio tästä perus helmiäislakasta pikku hileineen.

Tältä se näyttää. Helmi ysärilakka.

Jotenkin kivan raikas, sporttinen, kuulas ja keväinen.

Ja valitsinpa kynsilakan kuvailuun myös päivän, jolloin kynsilakka ei ollut ihan parhaimmillaan. Mutta kun auringonvalo oli niin kaunis ja ikkunalaudalla olevat kukat juuri oikealla tavalla hienosti nahistuneet. Paikkailin siis vähän ja kyllähän se kuvissa näkyy.

Jäin kiinni. Mutta ei se niin vakavaa. Kynsilakkaa se vaan on. Ja elämää.

Vahinkoja sattuu, kynsilakka lohkeilee, täydellisyys rakoilee. Eihän kaikki voi olla täydellistä, ei edes kynsilakka. Sehän olisi kovin tylsää.