Pakomatka Tukholmaan ja huonekalumessuille

 

Matkustin viime viikonloppuna Tukholmaan oikeastaan useammasta syystä.

1. Näin pitkästä aikaa lapsuudenystäväni ja yövyin hänen ja hänen poikaystävänsä kivoissa ja siisteissä nurkissa.

Kiitos ihanista ja värikkäistä aamupaloista, mukavasta patjasta ja syvistä yöunista sekä hyvästä, erittäin kansainvälisestä (yhden viikonlopun aikana paikan päällä oli yksi islantilainen, kolme saksalaista, kaksi suomalaista ja yksi englantilainen) seurasta.

2. Moikkasin designviikoilla ollutta poikaystävääni ja vierailin hänen kouluprojektinsa ständillä messujen Greenhouse-osastolla.

Tukholman huonekalumessujen Greenhouse osio oli kaikkein mielenkiintoisin tiloista. Siellä taitojaan, luovuuttaan ja ideoitaan esittelivät vasta uraansa aloittelevat ja alaa opiskelevat. Greenhouse pursui luovuutta ja hienoja asetelmia ja hullujakin ideoita. Kaikkea ei edes välttämättä ollut tarkoitettu käyttöön sellaisenaan, vaan tarkoitus oli herättää inspiraatiota. Vähän niin kuin muodin haute couture. Toisaalta joukossa oli myös tuotteita ja ideoita, jotka olisivat ihan sellaisenaan kelvanneet kotiin tai käyttöön.

 

 

Lempparina oli tietenkin Nordic Tropic, Turun Ammattikorkeakoulun Muotoiluopiskelijoiden projekti sekä poikaystävän Skelly-tuoli, jota kuvaillaan näin:

A semi- surrealistic organic and natural form mixed with strong geometrical lines and shapes, creating a very interesting combination. The chair uses UPM Grada birch vaneer heated into shape and a steel pipe frame bent into shape. It is a resting chair for use in any public space or home and also made for the more adventurous people.

 

 

Siinä oli totisesti mukava levähtää, sillä tuoli joustaa mukavasti ja sallii pienen ja levollisen nojan. Myös tuolin persoonallinen muotokieli mahdollistaa tuolin toimimisen hienona sisustuselementtinä. Jos kiinnostuit Skelly-tuolista, ota rohkeasti yhteyttä: oliver.webb@edu.turkuamk.fi

Muita Greenhousen lemppareita olivat:

 

Huovutettu koralliriutta, joka oli aitoudessaan, pastelliväreissään ja yksityiskohdissaan huumaava ja jonka herkulliset, pehmeän pörröiset pinnat oikein kutsuivat hipelöimään.

Juttelin suunnittelijan kanssa ja ihastelin hänen koralliriutan sävyisiä pastellihiuksiaan ja söpön lempeää olemustaan. Miten sympaattista. Olisi tehnyt mieli ottaa yhteiskuva koralliriutasta ja suunnittelijasta. Joskus puhutaan siitä, että miten samannäköisiä koiranomistaja ja koira ovat. Nyt sen saman voisi soveltaa suunnittelijaan ja tuotteeseen.

 

Viuhka tilanjakajana.

 

Jännät ja modernit majat ja innovatiiviset retkeilysuojat.

 

Kantaaottava öljykuutiopallomeri, joka näytti myös olevan lasten suosikki. Itse en kehdannut sukeltaa joukkoon, vaikka mieli teki.

 

Pienet puiset säilytysrasiat, kasvillisuuteen sulautuva lintuhäkki, kasvien säilytysjärjestelmä sekä yhdisteltävät, pikkuruiset kaktusruukut.

 

Kierrätysmateriaaleista tehdyt värikkäät ja repaleiset taulut sekä peitteet ja tyynyt.

Kuulin myöhemmin, että messuilla kävijät olivat saaneet repiä taulujen paperikerrokset auki ja kerrosten alta paljastui karkkia. 

 

Tässä myös muutamia muita mieleen jääneitä makupaloja.

 

 

Pahoittelut, jos tuotteista otetut kuvat eivät ole maailman parhaimpia tai edustavimpia. Monet ständeistä olivat aika pieniä, joten piti yrittää väistellä ihmisiä ja yrittää löytää kameran linssille jostain väylä.

Joskus sellainen löytyi, joskus ei.

Käväisin Greenhousen lisäksi messujen toisessa hallissa, jossa esillä olivat jo sitten varsinaiset yritykset. Osa ständeistä sisälsi Greenhousen tapaan innovatiivisuutta ja luovuutta, mutta monet ständeistä myös näyttivät aivan samalta. Vaaleaa puuta, samanlaista muotokieltä, hiukan tylsäätylsäätylsää. Skandinaavinen muotokieli on kaunista ja pidän sen rauhallisuudesta, mutta se on usein liian tuttua ja turvallista. Onneksi on kuitenkin toivoa, kuten Greenhousesta näkee ja joukossa on hyviä yllättäjiäkin ja rohkeita kokeilijoita.

 

 

Paettiin kuitenkin skandinaavista tylsyyttä messujen kahvilaan. Ja suunnittelijoiden loungeen, jonne livahdin poikaystävän kintereillä ja jossa tyytyväisenä hörpin ilmaista teetä, kahvia ja mussutin pahan makuisia keksejä. Vain koska ne olivat ilmaisia.

 

3. Suoritin pienen pakoreissun arjesta ja haistelin ja maistelin muuten vaan Tukholman tunnelmaa ja meininkiä.

Tukholmassa kaikilla oli kiire ja kauheasti ihmisiä. Mutta kaupunki on niin kaunis vanhoine taloineen. Ja Södermalmin kuppiloineen ja vintageliikkeineen. Ihmispaljous hiukan ahdisti, mutta kuitenkin päällimmäiseksi jäi ajatus, että näitä pakoreissuja saisi olla useamminkin.

Ja joskus toivoisin, että ne kestäisivät vaikka kuukauden. Tai pari. Tai joskus kauemminkin riippuen määränpäästä. Tällä hetkellä haaveissani siintää etelän kohisevat ja lämpimät rannat. Ehkä joskus sitten.

Mutta toisaalta kotiin on aina ihana tulla.