Rakkaudentunnustus

Perjantai-iltana odotin sinua kotiin

en halunnut mennä nukkumaan

viivyttelin itseäni teellä, elokuvalla, lueskelemalla surullisia runoja

mietin menettämiäni ihmisiä, rakkaita

rakkautta, jota en osannut arvostaa kuin vasta sitten

kun se oli poissa

puhallettu taivaalle pilvien sekaan, tuulen vietäväksi

katoaako rakkaus ikinä

vai jääkö se leijailemaan jonnekin energiana

niin kuin sielu

 

 

en ole surullinen

olen muistoja ja minussa yhdistyy menneet ja tulevat

muistan tähtitaivaan, keskustelut kanssasi mökillä

oltiin yhdessä filosofisia, sinä paljon viisaampi kuin minä

silloin tuntui hyvältä

puhua tärkeitä tai oikeastaan mitä vain

kunhan puhuin kanssasi

ryppyiset kädet, kalan tuoksu niissä

näytit minulle miten tehdään huijaussolmu

ja ajattelin että olet taikuri

haluan muistaa sinut niin

nyt ymmärrän

kaikki menee niin kuin on tarkoitettu

vaikka suunnitelmaa ei olisi, vaikka joskus se ei tuntuisi siltä

vaikka joskus pelkään      aivan   liikaa    menettämistä

 

 

kuppi on aina puoliksi tyhjä, ei ikinä täynnä

minun kanssani on aina niin

nyt luulen, että osaan arvostaa elämää joka on vielä täällä

käden ulottuvilla, niin helposti saatavilla

istuu tuossa vieressä tai pienen matkan päässä

on sanottava joka päivä tärkeitä asioita

ääneen, ei vain kuiskailla itselleen salaa

ole rohkea

ei tuntemisessa ole mitään pahaa

niin ettei mitään jäisi sanomatta ennen kuin on liian myöhäistä

 

 

pikkutunneilla sitä muuttuu aina niin viisaaksi

häilyy unen ja todellisuuden rajamailla

antaa ajatusten tulla ilman estoja

yö on hyvää aikaa rakkaudentunnustuksille

mietin tällaisina iltoina kun olen yksin

miten onnekas olen

minulla on joku ketä odottaa, joku kenelle soittaa

lapsuudenkoti ja siellä rakkaita aina odottamassa, pitämässä huolta

samat tuoksut, muistot, esineet, samat kasvot ja kosketus

joku miettii missä olen, kaipaa ääntäni, ilmeitäni, olemustani

kestää huonot päivät kunnes seuraa taas hyviä

silittää murheet pois ja on aina siinä

solmii minut kasaan

 

 

Rakastan teitä,

sanon sen nyt

vaikka te sen tiedätte jo,

rakkaat.

Ja rakastan sinua, joka olet jo poissa ja sitä hetkeä tähtitaivaan alla.

Ja teitä muita, joita en enää näe, joille en koskaan tajunnut puhua rakkaudesta. 

Ehkä olin liian nuori, tietämätön lapsi, jolle kaikki oli olemassa aina.

Toivon ja ajattelen, että

ehkä olette lähempänä kuin luulenkaan.

 

 

Omistettu kaikille rakkaille elämässäni ja niille, jotka elävät muistoissa.