Suuri kesähuijaus
Olen pettynyt sinuun kesä.
lupasit minulle liikoja
lämpimiä kallioita
hiekassa palavia varpaita
ja auringossa liian nopeasti sulavan jäätelön
haluaisin nuolaista ennen kuin tipahtaa
mutta ei se ikinä
tipahda.
kaikki kolahtaa päähän liian lujaa
tämä suuri kesähuijaus
humisee korvien välissä
valitsethan jonkun vaihtoehdon miten haluat olla
en jaksa näitä jatkuvia, liian nopeita muutoksia
säässä ja päässä
sekoitat mun maailman
laulaa tiktak
ja taidan ymmärtää
muistelen lapsuuden kesiä jotka tuntuivat olevan pelkkää aurinkoa
en muista niitä hytiseviä huulia kun piti olla vedessä liian kauan
leikkiä leikit loppuun
ei minulla ollut kylmä
no nyt on
liian usein vuoraan itseni vaatekerroksilla, villasukista en luovu
päätettiin ettei lähdetä etelään mutta nyt kaduttaa
ei tämä vihreys vaan
minua vaivaa auringon vakava puutostila
tai ainakin viimeistään silloin kun puista on jäljellä vain laihoja käsivarsia
ja pimeys alkaa kello neljä iltapäivällä.
suljen silmät
kuvittelen takaisin lapsuuden kesät
lämpimän rantakallion, jossa oli liian kuuma olla
ja piti käydä jatkuvasti uimassa
paarmat, joiden takia pidätettiin hengitystä v a a r a l l i s e n kauan pinnan alla
ja ötököiden surinat
niillä ei ole enää ääntä
sataa
s a t a a a a a a a a
sataa liian lujaa
sataa lämpimiä muistoja
sataa tunteja, päiviä
hetket vettyvät, venyvät muodottomiksi
märkivät
kosteus on liikaa
menen nukkumaan
ja lausun salaa aurinkoloitsuja sateen ropinan tahtiin
