Tag: kevät

    Hei kuule. Älä kerro minulle mitään asioista, joista et tiedä mitään.   Kuuntelen illan ääniä, taitekohtaa jolloin ilta muuttuu yöksi. Yksi asia, jota rakastan eniten on kostea, lämmin, pehmeä ja arvoituksellinen yö. Ilmassa on jotain samettista, ihoa hivelevää ja huumaavaa. Humalluttavaa jopa. Kun sulkee silmät, voi kuvitella olevansa jossain kaukana etelän lämmössä. Voisin […]

    Viime viikolla se tapahtui. Luonto versoi, vihersi. Äitienpäivänä kukkivat kirsikkapuut. Ne ilmestyivät salakavalasti. Oikeastaan se kaikki tapahtui salaa. Kevät, kesä, herääminen.     On ollut ihanan lämmin. Kasvot paloivat venematkoilla, mökillä metsäretkillä ja pelloilla. Ihan vahingossa ja huomaamatta,   pisamia.   Metsässä linnut ovat visertäneet enemmän kuin koskaan ennen. Korvat soivat melodioita, joita […]

    Kirjastossa, tiiviisti lehtihyllyjen välissä istuu nainen. Nainen jonka katse on kiinnittynyt alavistoon, hän lukee lehtiä. Ilmaiseksi. Kirjastossa niitä on. Jos nainen voisi antaa säästövinkin se olisi se, että kannattaa käydä lukemassa aikakauslehdet kirjastosta, niin niitä ei tarvitse ostaa.  Naisella on vaaleat, pitkät hiukset. Latvat hiukan sotkussa, osittain paidansuun sisässä.  On puolipäivä tai jotakin […]

Oli päiviä, jolloin lumentulo lakkasi ja sitä toivoi kevättä. Oli päiviä, jolloin kevät ei ikinä saapunut. Oli päiviä, jolloin aurinko sulatti kadut ja pyyhki pois valkoisen talven rippeet. Oli päiviä, jolloin aurinko petti lupauksensa. Oli päiviä, jolloin haistoi heräävän mullan ja maan. Kuuli ensimmäiset varovaiset, mutta kirkkaan heleät lintujen luritukset. Ja päiviä, jolloin aamulla oli […]

    Puristin ihoani niin lujaa, että siihen jäi punaiset sormenjäljet kipu, tuo omituinen tunne jota joskus kaipaa halu olla fyysinen, tuntea jotain fyysistä on ihmisen kaipuista suurin hengitin ja seinään piirtyi varjoni niin vahvana, että olisin sen voinut siihen piirtää     ääriviivoja on helppo seurata hengityksen ei, varsinkin kun se kulkee nopeampaa kuin […]

Pariisissa kevät kurkki puista ja pensaista. Ruoho kasvoi jo vihreänä, mutta jotkut puut hiukan vielä ujostelivat. Eivät uskaltaneet vielä paljastaa koko komeuttaan. Mutta kirkkaan vihreitä lehtien alkuja katsellessani tiesin, että ne olisivat jo viikon päästä kasvaneet täysikasvuisiksi. Aurinkoisemmissa paikoissa kiireisimmät puut olivat jo puhjenneet täyteen vihreyteensä. Siitä on kuusi vuotta, kun olin Pariisissa ensimmäistä kertaa. […]

  Keltainen ei ole ikinä oikein ollut värini. Ei sisustuksessa, ei kukkasissa, ei vaatteissa, ei mielessä, ei oikeastaan missään. Keltainen on aina tuntunut hiukan vieraalta, liian pirteältä, mutta jollain tavalla kuitenkin aina houkuttelevalta ja kiehtovalta. Löydän itseni aina silloin tällöin kuitenkin etsiskelemästä jotain keltaista. Ihastelemassa keltaisia asioita. Useasti tämä tapahtuu keväisin. Ehkä se on se […]