Tag: runo

    Tästä on tulossa kaunis syksy.     mutta ei niin kaunis, kuin viime vuonna mikään ei ole niin kaunista kuin menneisyys, menneet vuodet,                             menetetty.     kultareunuksin kehystin päivät, kehystän yhä.   olen turvassa, sisällä ikkunalasin takana ja ulkona […]

      Laulu jäähyväisistä     Mihin sydämesi juuret kasvaa ovatko ne tarpeeksi vahvat hameenhelmojen piilossa tunnet olevasi turvassa mutta et voi silmiä sulkea   hetken päästä olet vaan hengitystä katoavaa kun maailma näkee sinut sellaisena kuin olet     olet pieni lintu kuihtuva aalto taivaan katoavat värit olet kaunis uni mullasta kasvavat kädet […]

      Tällaisena päivänä lumihiutaleet pyörittävät pääni pyörälle joku kantaa vielä kesää päässään minä mietin mihin olinkaan menossa   Tällaisena päivänä kahviloissa kukaan ei istu enää ulkona hengitys jäätyy kiinni hiuksiin minä unohdin mistä olinkaan tulossa     Katujen reunat kaatuu päälläni taivaan paino muuttolinnut ovat jättäneet hiljaisuuden mennessään Katujen reunat kaatuu kävelen heikoin […]

  Marraskuu Kauhon läpi pakkasen jalkojen alla rahisee Taivasta vasten piirtyy puiden riisutut oksat Ulkona ei ole mitään minulle odotan sinua mieluummin sisällä riisu minut vasta kotona     Marraskuu sylissä kylmää ikävää ja musta maa jalkojen alla   Minulla huurtuneet hiukset sinulla kalpeat kasvot   Kun taivutan paljasta niskaani kietoudu minuun kaulahuiviksi Pidä takista […]

En halua sanoa vielä hyvästejä   olen aina inhonnut sanassa piilevää surumielisyyttä siinä on jotenkin lopullinen tuntu vaikka tietää että aina tulee uusi kesä uudet päivät mökillä aurinko ja lämpö     nämä ovat viimeisiä päiviä ujeltaa lokki taivaalla ja sorsa räpiköi jo kylmenneessä vedessä joutsenen siiveniskuja ei enää kuulu ne ovat kai jo paenneet […]

    Olen pettynyt sinuun kesä.   lupasit minulle liikoja lämpimiä kallioita hiekassa palavia varpaita ja auringossa liian nopeasti sulavan jäätelön haluaisin nuolaista ennen kuin tipahtaa mutta ei se ikinä                                                   […]

Oho, nyt ollaan jo maaliskuussa.   Helmikuu on lyhyt kuu. Niin lyhyt, että se yllättää ja tulee kiire lopettaa kuukausi. Helmikuun jälkeen myös tietää, että talvi helpottaa. Maaliskuu on sitten jo siirtymää kevääseen ja sellainen pakollinen välikuu. Helmikuu on kylmyyden, valkoisuuden, lumen ja pakkasen lopputörähdys. Mutta sen jälkeen lähtevät jäät ja jäljelle jää avonainen meri, […]

                                                   Tänään en osaa kirjoittaa kuin runomuodossa                                                sananikin […]