Tarinoita ihmisistä, jotka unohtivat itsensä
Tästä on tulossa kaunis syksy.
mutta ei niin kaunis, kuin viime vuonna
mikään ei ole niin kaunista kuin menneisyys, menneet vuodet,
menetetty.
kultareunuksin kehystin päivät, kehystän yhä.
olen turvassa, sisällä ikkunalasin takana
ja
ulkona puut muuttavat väriä ja valuvat lehti kerrallaan maahan.
edessäni koko maailma avoinna
se tuntuu levittyvän laajemmalle kuin uskoin
en saa siitä otetta.
muutama viikonloppu sitten mökillä
vielä iho lämpimänä saunan höyryistä
menimme alas rantaan pesemään hampaat
ja huomasimme tähdet
mustalta näyttävän taivaan, jota peitti sykkivät valopilkut.
.
.
.
kävelin laiturille
minun oli pakko
ja katsoin ylös
.
.
.
näin taivaan kaartuvan mustana ylläni
avaruuden, äärettömyyden, jatkumon, ikuisuuden.
niin paljon tähtiä etten oikein käsittänyt
niin paljon kaunista ja pelottavaa samaan aikaan
ja samalla ymmärsin
miten merkityksetöntä kaikki on.
tunsin itseni hyvin pieneksi mutta samalla kaiken muun hyvin suureksi
minua puistatti, pyörrytti
hengitys
p y s ä h t y i
ja oli pakko laskea katse
jalkojen alla huojui vielä laituri
vesi oli mustaa ja lyhdyt paloivat rauhallisesti
kävelin takaisin
ja tuntui, että jotain oli muuttunut pysyvästi
(myöhemmin kuulin, että Maahan takaisin palaavat astronautit masentuvat usein)
tässä yritän kai kertoa
tarinoita ihmisistä, jotka eivät tiedä mikä päivä on
ihmisistä, jotka hukkuvat syksyisin
tai katoavat mystisesti
ihmisistä, jotka heräävät aamuisin
ja luulevat että eivät ole nukkuneet ollenkaan
ihmisistä, jotka piiloutuvat hiustensa taakse
ihmisistä, joiden mielestä säännöllisyys on tylsää
mutta kontrolli kiehtoo
Ja ihmisistä,
jotka huolestuvat
kun puusta putoaa se ensimmäinen värisevä lehti.
syksy on pelkkää M E L O D R A M A T I A A
ei muuta.
eikä sen puheita pidä ottaa tosissaan
huokaisen.
ostan kirpparin paksuimman neulepaidan
ja aina niinä päivinä
kun aurinko paistaa olen töissä, kirjastossa, sisällä
ja katson lasin takaa
saavuttamatonta,
jo menetettyä
olen vankina, kultareunuksisen ikkunalasin takana
mutta samalla vapaa lähtemään
vaikka en uskallakaan
tai ehkä en voi
Tästä on tulossa kaunis syksy.