Yksi iso hapsu

 

Tunsin oloni yhdeksi isoksi hapsuksi, kun ensimmäistä kertaa puin päälleni tämän neulehapsutunikan. Mutta ei se mitään, olo tuntui pehmeältä, lämpimältä, sopivasti reikien ansiosta hengittävältä ja no, hapsuiselta.

Päivä viilenevät ja tummenevat. Myös päälle teki mieli laittaa jotain tummempaa ja lämpimän neuloksista. Vielä en kuitenkaan halua vuorata itseäni villapaidoilla tai millään liian lämpimällä, joten avoin ja löysäneuloksinen hapsutunika oli hiukan viileämpään elokuun päivään just hyvä.

Pillifarkut vähän ahdistivat näin loppukesästä. Vähän piukottaa, kiitos ehkä muutamien kesäkilojen? Mutta ei se niin vakavaa. Yhtään syötyä jäätelöpalleroa tai kesäherkkua en jättäisi pois.

Hyvää olivat herkut ja ne päivät jolloin niitä nautittiin.

 

 

Tuuli on erilainen. Pörröttää hiuksia vielä iloisesti, mutta eri tavalla ja vähän viileämmin. Ehkä rajummin. Elokuiset sateet tuoksuvat jo syksyltä ja ovat agressiivisempia. Puut heiluvat ja tuuli irrottaa niiden lehtiä. Kohta niiden alta paljastuvat laihat, alastomat käsivarret. Ne ojentautuvat ensin ruskeina ja tummina kohti, sitten myöhemmin talvella valkoisina ja pulleina.

Näillä hapsuilla pärjätään pitkälle syksyyn. Jos pillifarkut ahdistavat liikaa, paksut sukkikset muuntavat asun rennommaksi. Alle voi myös pukea lisäpaitoja, jos läpikuultavuus alkaa häiritä tai tulee kylmä. Kesähelteillä alle voi sitten taas pukea vaikka shortsit tai pienen hamosen. Hapsuinen neuletunika on siis oikeastaan koko vuoden vaate. 

Antaa hapsujen heilua. Syystuulet, olen valmis.

Tai ehkä en ihan vielä.

Vielä hetki, ihan pieni hetki.