Luku 11

Tänään palautin oikeat kurssiharjoitukset Moodleen ja aloin äänittää ääneen lukemista luvusta 1.

Minulla on aina ollut pelko ääneen lukemista kohtaan. En tiedä onko kyseessä jokin lapsuudesta puskeva trauma, mutta ääneen lukeminen on minun pahin painajainen. Kun alan lukemaan ääneen, en pysty hahmoittamaan lukemaani, en muodostaa lauseita tai mielikuvia päässäni, suuta alkaa kuivaa ja alan änkyttämään.. Loppujen lopuksi alan keksimään miten lause jatkuu sen sijaan, että lukisin sen niin kuin siinä lukee. Olen kuitenkin kuvitellut, että siihen liittyy se, että joku kuuntelee. Olin väärässä — ilmeisesti riittää, että itse kuulen. En ymmärrä. Äänitin samaa kappaletta neljään kertaan, koska aloin änkyttämään vahvan epämukavuuden vallassa. Sain kuitenkin äänitettyä luvun 1 — reilun tunnin jälkeen.

Ajattelin vielä avata tähän blogiin mielestäni keskeisempiä asioita oppimisen tehostamiseksi: 

Tilastollinen ajatteluprosessi 

Tilastotiede on menetelmätiede, joka tutkii sitä, mitn erilaisiin havaintoihin perustuva tutkimus tulisi suorittaa.
Tilastotiedettä käytetään neljään tarkoitukseen: 
  1. Ihmisten kyky käsitellä suuria tietomassoja on rajallinen ja yksinkertaisten tilastomenetelmien avulla aineisto voidaan tiivistää ymmärrettävään muotoon 
2. Monet tapahtumat ovat stokastisia, eli niitä ei voida tietä etukäteen. Niistä voidaan kuitenkin tehdä probabilistinen ennuste, joka kertoo, kuinka todennäköisesti jokin tapahtuma tapahtuu. Stokastisen tapahtuman vastakohta on deterministinen tapahtuma, joka on täysin tiedossa etukäteen. 
3. Tilastollisten menetelmien avulla voidaan muodostaa tapahtumia kuvaavia malleja, joiden avulla voidaan esimerkiksi ennustaa tulevat tapahtumat edellisten tapahtumien perusteella. 
4. Tutkimusten tulokset halutaan usein yleistää koskemaan suuria ihmisjoukkoja, eli populaatioita, joiden pienoismalleista käytetään nimitystä otos. 

Tiede ja tieteelliset menetelmät

Ihmiset pyrkivät luonnostaan ymmärtämään mitä heidän ympärillään tapahtuu. Monet säännönmukaisuudet ovat kuitenkin sellaisia, emmenne välttämättä havaitse niitä pelkästään arkiajattelumme avulla. Säännönmukaisuudet voivat esimerkiksi olla niin heikkoja, jotta havaitsisimme ne tai voivat esiintyä niin suurina tietomassoinna, ettei tiedonkäsittelykapasiteetti mahdollista niiden havaitsemista ilman matemaattisia apuneuvoja. 

Tieteellisten menetelmien avulla kerätään systeemaattisesti ihmistä, luontoa ja yhteiskuntaa koskevaa uutta tietoa sekä täydennetään olemassa olevaa. Saatu tieto voidaan soveltaa ja käyttää päätöksenteon pohjana.

Tieteelliset johtopäätökset tehdään tavallisesti joko deduktiivisesti tai induktiivisesti: 
Deduktiivisessa päättelyssä lähdetään liikkeelle sellaisista premsseistä joiden tiedetään olevan tosia. Deduktiivinen päättely ei luo uutta tietoa, vaan paljastaa sellaista tietoa, joka sisältyy jo alunperin premsseihin. Induktiivisessä päättelyssä puolestaan edetään yksittäistapauksesta yleistykseen, jonka seurauksena uudet otaksumat tai mallit syntyvät. Vaarana on kuitenkin tehdä vääriä johtopäätöksiä. Tieteen edistämiseksi tarvitaan molempaa päättelyä. 

Tutkimusprosessi

1. Tutkimuksen suunnittelu
2. Tutkimusongelman asettaminen ja tavoitteden määrittely
3. Tutkimusstrategian asettaminen
4. Aineiston kerääminen
5. Aineiston kuvaaminen ja tiivistäminen
6. Tutkimusaineiston analysointi ja päätelmien tekeminen
7. Tulosten tulkinta ja johtopäätöksen tekeminen (tärkein vaihe)
8. Tulosten arvioiminen 
9. Tulosten raportointi
10. Jatkotutkimuksen suunnittelu. 

Tutkimustyyppejä

Teoreettinen tutkimus mittaa ympäröivän maailman ominaisuuksia. Usein puhdasta matematiikkaa ja perustuu usein aikaisempien havaintojen käyttämiseen. Uusia havaintoja ei kerätä. 

Empiirinen tukimus on aistihavaintojen tai mittauslaitteilla saatujen mittatulosten käsittelyyn perustuvaa. 

• Kvalitatiivinen tutkimus vastaa kysymyksiin ”miksi/miten/millainen?” ja tutkimusaineistot ovat usein varsin suppeita. Tulokset esitetään esimerkiksi lauseina tai sanoina, ja tutkimustapaa käytetään lähinnä sosiaalitieteellisillä aloilla. 
   
• Kvantatiivinen tutkimus vastaa kysymyksiin ”mikä/missä/kuinka usein/miten paljon?”. Tutkimusaineistot ovat usein suuria ja  tulokset esitetään numeraalisesti. Käytännössä lähes kaikki tutkimukset ovat kvantatiivisia. Kvantatiiviset tutkimukset voidaan edelleen jakaa:
         –  Havainnoiviin tutkimuksiin, joissa tavoitellaan ilmiön tutkimistä pidemmällä aikavälillä  (pitkittäistutkimukset). Tällästä tapausta                    sanotaan ilmiön prospektiiviseksi ilmiöksi. Mikäli kehittymistä seurataan takautuvalta ajalta, tutkimusta sanotaan retrospektiiviseksi                ilmiöksi. 
         –  Kokeellisiin tutkimuksiin, joissa tutkija muuntelee jotakin riippumatonta muuttujaa. Tällöin voidaan tehdä päätelmiä syy-                                seuraussuhteista. 

Poikkileikkaustutkimus tutkii tiettynä ajankohtana tietyn ilmiön tai ilmiöiden eri puolia.

Survey-tutkimus eli kysely- ja haastattelututkimus

 Kuvaileva tutkimus esittää asiatilan tiettynä hetkenä tai pidemmän ajan kuluessa. 

 Case -tutkimus eli tapaustutkimus, joka tutkii tiettyä yksittäistapausta mahdollisimman tarkasti. 

Perustutkimus pyrkii saamaan selville, millaisia asiat tai ilmiöt ovat perusluonteeltaan. 

Soveltava tutkimus pyrkii käytännön tavoitteiden kautta itsenäisiin ja omaperäisiin tiedon keruuseen nojautuen perustutkimuksen tuloksiin. 

Mittaaminen, validiteetti ja reabiliteetti

Populaatio koostuu tutkimusyksiköistä, joista käytetään nimitystä tilastoyksiköt. Tilastoyksiköistä kerätään tietoja mittaamalla ja mittaaminen kohdistuu johonkin muuttujaan. Muuttajat ovat siis tutkimuksessa mittauskohteita. 

• Kvalitatiiviset muuttujat ovat laadullisia muuttujia, eli mittaus kertoo vain mihin luokkaan muuttuja kuuluu eikä luokilla ole suuruusjärjestysstä. 
    – Ovat aina diskreettisiin muuttujia, eli epäjatkuvia, jotka voivat saada vain yksittäisiä arvoja (mies/nainen)
• Kvantatiiviset muuttujat ovat määrällisiä muuttujia, eli numeroarvoja. Kvantatiivisilla muuttujilla on aina suuruusjärjestys ja niillä voidaan suorittaa laskutoimistuksia.
      – Jatkuvat muuttujat, jotka voivat saada mitä tahansa arvoja. 

Mitta-asteikot

Luokitteluasteikko 

• Vain ennalta määrätyt luokat joiden järjestyksellä ei ole merkitystä (mies/nainen, veriryhmä, sukupuoli..)
• Tilastoyksikkö voi kuulua vain yhteen luokkaan 
• Ei suoriteta laskutoimistuksia
• Diskreettiset muuttujat

Järsjestysasteikko

• Vain ennalta määrätyt luokat, joilla on yksikäsitteinen järjestys (sotilasarvo, mielipidetutkimukset, kilpailun tulokset..)
• Ei yleisesti suoriteta laskutoimistuksia
• Diskreettiset muuttujat 

Välimatka-asteikko

• Vain reaalilukuja, havaintoarvojen etäisyyden mittaaminen (montako astetta lämpimämpi kuin eilen..)
• Ei absoluuttista 0 -pistettä
• Voidaan suorittaa laskutoimistuksia: mediaani, keskiarvo, keskihajonta, kvartiilit, vinous ja huipukkuus, pearson. 
• Jatkuvat muuttujat

Suhdeasteikko

• Vain reaalilukuja, välimatka-asteikon erikoistapaus (lasten lukumäärä, pituus, paino..)
• On absoluuttinen 0- piste. 
• Voidaan suorittaa laskutoimistuksia: Mediaani, keskihajonta, variaatiokerroin, vinous ja huipukkuus

 

Reabiliteetti on mittarin luotettavuus, eli mittausvirheettömyys. 

Validiteetti puolestaan ilmoittaa missä määrin on mitattu sitä mitä pitikin, eikä ole merkitystä onko tulos oikea vai väärä.