Luku 2
Eilen yöllä (kun en tietystikään saanut unta klo 23 valvottuani koko kolmen viikon kestän lomani yömyöhään) mietin, kuinka tärkeä vertaistuki olisi. Olisi mukavaa, kun olisi joku kenen kanssa jakaa ajatuksia, lukea yhdessä ja pohtia mieltä askarruttavia asioita. Toisaalta, olen aika itsenäinen, enkä tiedä kokisinko sellaisen jatkuvan yhteydenpidon vieraan ihmisen kanssa tarpeelliseksi. Vieras siis siksi, ettei kukaan ystäväni ole lukemassa eikä pyrkimässä yliopistoon. Olisiko tämä henkilö kuitenkin kilpailijan asemassa vai olisiko se korvaamaton tuki kun tuntuu, ettei jaksa?
Googletin keskusteluja aiheesta ja löysinkin keskustelun, joka oli käyty pääsykokeeseen lukevien kesken ja keskustelu jatkui aina valintatuloksiin saakka. Kommentteja oli 900. En luonnollisesti lukenut koko pakettia, vaan keskityin alku- ja loppupäähän. Jälkeenpäin ajateltuna olisi parempi ollu lukematta. Siellä oli joku jäänyt pääsystä alle pisteen päähän. En voi itse edes kuvitella, miltä moinen on saattanut tuntua. Siis alle pisteen vuoksi paikka meni sivusuun! Olen ollut itse niin onnekkaassa asemassa, että olen (sen kaksi kertaa mitä olen kouluun hakenut) päässyt aina suoraan sisälle. Tosin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan ja sosionomin pääsykokeisiin ei tarvinnut (siihen aikaan ainakaan) lukea ja käytännössä molemmissa kouluissa oli samanlainen soveltuvuuskoe. AMK:ssa toki oli hieman haastavempi matemaattinen osio, mutta muuten koin kokeen olleen sama. Kävin yöllä läpi siis jo valmiiksi fiiliksiä mitä tilanne saattaa tulevaisuudessa herättää..
Tiedään tiedetään, onhan se ehkä vähän turhaa tässä kohtaan, kokeeseenkin on vielä niin paljon aikaa.
Normaalisti tykkään lukemisesta ja se kuuluu oleellisesti osaan arkea. Huomasin kuiteenkin, että kaiken muun paitsi tilastotieteiden lukemisen aiheuttavan morkkista, sillä voisin käyttää senkin ajan tehokkaammin matikan lukemiseen tai tiedon hakemiseen. Jälleen kerran hyvä ystäväni ratkaisi pulmani: äänikirjat. Voisin kuunnella kirjoja esimerkiksi ajaessani töihin, tai lenkeillä, eikä aika olisi pois matikasta. Latasin BookBeatin heti. No mitähän mä sieltä heti kättelyssä hain? No psykologiaa käsitteleviä äänikirjoja ja löysin sieltä lukion psykologian oppikirjoja! Kuinka hienoa. Voisin kerrata joskus ammattikoulussa opittuja psykologiaan liittyviä käsitteitä ja oppia uutta. Niistä voisi olla apua tulevia artikkeleita ajatellen. Eikä se vaadi minulta edes mistään vapaa-ajasta nipistämistä. Okei, kieltämättä hieman epäilyttää, että muistankohan mä mitään enää silloin 2019 toukokuussa, tai maaliskuussa kun artikkelit julkastaan, mutta pakkohan sen tiedon on johon jäädä, jotta se sieltä voisi sitten palautua mahdollisesti mieleen.
Huomenna olen ajatellut aloittaa sen oikean lukemisen ja muistiinpanojen tekemisen jos ehdin. Aikatauluni mukaisesti olen varannut luvuille 1-3 koko elokuun, joten ei ole vielä mikään kiire asian kanssa. Pidän vapaa-ajasta ja ihan vaan olemisestakin, joten en suunnittele opiskelevani joka päivä. Enkä välttämättä edes joka toinen, kunhan vaan pysyn muutoin laaditussa aikataulussa.