Luku 16
Olen nyt lukenut aikatauluni mukaisesti luvut 5-6 ja korostanut keskeisimpiä käsitteitä, kaavoja ja asioita. Kyllä täytyy sanoa, että nyt alkaa mennä korkeelta ja kovaa. Tässä kohtaan teorian lukeminen tuntuu tosi turhalta, koska en alkuunkaan ymmärrä lukemaani. Pakko päästä tekemään harjoitustehtäviä heti kättelyssä, tai ainakin hyvin pian asian sisäistämiseksi. Katsoin myös, että tässä kohtaan mennään yliopiston kurssin kanssa eri järjestyksessä -todennäköisyyslaskennat tulevat vasta myöhemmissä luvuissa, joiden tehtävien palautus on vasta marraskuussa. Aion kuitenkin pitää kiinni lukusuunnitelmastani ja käydä kurssia läpi hieman eri tahtiin. .. kunhan muistaa paluttaa kuitenkin harjoitustehtävät ajallaan. En tiedä onko tämä hyvä idea, vai olisiko pitänyt opiskella pääsykoekirjaa samassa tahdissa avoimen kurssin kanssa. Joka tapauksessa yliopiston kurssilla ei käsitellä ihan kaikkia aiheita mitä pääsykoekirjassa on ja tärkeintähän on oppia asia käytännön tasolla, eikä vain opetella teoriaa ulkoa.
Harkistisin myös vakavasti psykologian perus- ja aineopintojen suorittamista tässä ohella. Luin eräästä blogista. että eräs bloggaja oli toiminut näin. Oli siis opiskellut avoimen kautta sekä tilastotiedetta, että psykologiaa. Hurja nainen. Pääsi opiskelemaankin.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten pysty siihen. Tiukkaa tekee jo nyt tasapainottaa vapaa-aika lukemiseen ja päivätyöhön.
Eräs lukija kysyi minulta kommentissa, mikä psykologiassa minua kiehtoo, minne pyrin opiskelemaan ja halusi tarkemmin kuulla kuka olen.
Olen siis koulutukseltani sosionomi ja täytän tässä kuussa 28 -vuotta. Aion hakea ensisijaisesti Tampereen yliopistoon ja toissijaisesti Helsinkiin. Nämä siksi, koska elämäntilanteeni ei mahdollista muuttoa ja muihin yliopistoihin on sen verran pitkä matka, ettei kulkeminen niihin olisi järkevää. Tampere ensisijaisesti siksi, että pisterajat ovat hieman alempana Helsinkiin verrattuna. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin eniten minua kiinnostaa persoonaallisuuspsykologia ja neuropsykologia. Näitä ei käsittääkseni kuitenkaan painoteta Tampereella. Ennen pääsykoetta voisi toki vielä selvittää miten paljon yliopistoilla on nykyään läsnäolopakkoa ja miten paljon pystyy suorittamaan kotona verkossa, jos vaikka pääsisikin esimerkiksi Jyväskylään, jossa keskitytään personaallisuus- ja neuropsykologiaan.
No mikä minua kiinnostaa psykologiassa.. Mikä minua ei kiinnostaisi siinä? Olen aina ollut hyvin ratkaisukeskeinen ja looginen ajattelija. Mielelläni otan vastaan murheita, olen tukena ja olen lapsesta asti pyrkinyt ratkomaan ongelmia niiden kanssa, jolla murhe on minäkin hetkenä ollut. Vaikkakin jotkut voisi sanoa, että minulla on ollut rankka lapsuus, esimerkiksi aiemmin kertomani rahan puutteen vuoksi, en ole koskaan kokenut, ettei minulla olisi riittäväsi rakastavia ihmisiä ympärilläni. Koska minulla on ollut aina kaikki hyvin ja tasapainossa henkisellä puolella, miksi en voisi auttaa heitä, joilla asiat eivät ole niin hyvin? Tietysti ei kaikkia voi pelastaa -oli myös ensimmäinen opetus mikä minulla annettiin, kun aloitin ensimmäisessä sosiaalialan työapaikassani, mutta ”valo on aina tunnelin päässä”, ”eikä ihmiselle anneta enempää kuin voi kantaa” ovat mottoja, joita tykkään käyttää.
En ole koskaan kantanut kenenkään taakkaa tai menettänyt yöuniani, vaikkakin olen empaattinen ja pystyn samaistumaan jopa tilanteisiin, jotka ovat minulla vieraita. Uskokaa pois, kaikenlaista on nähty ja kuultu. Pystyn luontaisesti ulkoistamaan itseni tavalla, josta koen olevan hyötyä psykologin ammatissa, niin kuin toki tässä sosiaalialallakin. Minua kiinnostaa kohtalot ja niiden juuri. Miksi ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Miks ihminen toimii, niinkuin toimii? Minusta on hurjan kiehtovaa miten suuri merkitys mielellä on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, miten plasebolla saadaan aikaiseksi jopa fyysisiä muutoksia ihmisissä. Myös erilaiset mielisairaudet ovat sellaisia, joiden parissa voisin nähdä itseni työskentelevän. Alun perin mielenkiintoni suuntautuikin terapiatyöhön, mutta nyt olen harkinnut myös muita vaihtoehtoja. Olisi myös mielenkiintoista toimia tutkijana ja erityisesti oikeuspsykologin erikoistutkinto olisi tällä hetkellä sellainen, johon olisin mahdollisesti pyrkimässä tulevaisuudessa.
Kaikki on kuitenkin vielä auki ja mielikin suuntautumisen kanssa voi muuttua, ja muuttuukin varmasti, vielä matkan varrella.