Minulla oli tosi paha mieli ja koin syvää pettymystä itseeni, kun aloitin kirjoittamaan tämän päivän postausta. 
En ymmärtänyt silloin, että se voisi pahentua: kun kirjoitin pitkän avautumisen, painoin selaimen vahingossa kiinni ja koko teksti hävisi. Kyllä oli melkoinen piste i -päälle tässä mielentilassa .. Tai ei vielä ollut, koska tämän jälkeen kannettavasta loppui akku ja tietokone alkoi päivittää Windowssia ikuisesti. Tänään ei todellakaan ole minun päivä. Onneksi opin ekasta kerrasta ja tallensin kirjoituksen Wordiin välissä. 

Eilen olin tavattoman väsynyt. Sellainen syvä väsymys, joka ei nukkumalla lähtenyt. Nukuin kahdet päiväunet ja menin nukkumaan jo puoli kymmeneltä. En tiedä mistä moinen väsymys voi tulla, ehkä antibioottikuuristani? Joka tapauksessa motivaationi opiskeluun oli hyvin paljon hukassa, mutta pakotin itseni tekemään lukujen 1-3 muistikortit hyödyntäen korostustussien värimaailmaa: pinkkeihin kortteihin käsitteitä ja vihreisiin kaavat. Luin myös läpi avoimen yliopiston kurssimateriaali samoista aihealueista ja minusta tuntu, etten oppinut ollenkaan mitään. En edes kertauksena, tuntuu, ettei päähän vaan mene mitään tietoa. Luovutin ja päätin jatkaa tänään paremmalla onnella.

Sitä onnea ei tullut. Tein muistikortit luvusta 4 ja luin yliopiston kurssimateriaalin samasta aiheesta. Aloitin tekemään yliopiston harjoitustehtäviä ja sitten kolahti: mähän en ole oppinut mitään. EN MITÄÄN. Tein tehtävät 1-6 enkä osannut suoraan vastata mihinkään lunttaamatta muistiinpanoja ja yhteen tehtävään en löytänyt vastausta edes niistä. Miten tämä voi olla mahdollista? Ihan oikeasti. Olen sen aiheen nyt lukenut läpi neljä kertaa, tehnyt muistiinpanot, korostanut tärkeät asiat, kirjoittanut muistikortit käsitteistä ja kaavoista.. 

Olen itselleni tosi vihainen. Miten olen kuvitellut, että nämä ovat ihan simppeleitä ja jopa harkitsin, etten käytä yhtään enempää aikaa näiden ”itsestään selvien” -asioiden parissa. Kylläpä on tyhmä olo. Harkitsen tällä hetkellä jo sitä, että luovutan kokonaan. Mietin myös sitä, että voiko tämän epätoivon johtuvan oppimisympäristön muutoksesta? Olen aiemmin opiskellut aina ulkona ja nyt siellä on kylmä. Yhtäkkiä televisiosta tuleekin Catfish, ja sehän vasta mielenkiintoinen on. Se sama jakso, jonka katsoin juuri toissa päivänä. Häiriötekijöillä oli varmasti osuutta asiaan, mutta eivät ne poista sitä tosiasiaa, että mitään ei tullut opittua ulkonakaan opiskellessa ilmeisesti.

Oliskohan huomenna se parempi päivä?