#kesäpiha2017
Ostimme mieheni kanssa talomme muutama vuosi sitten loppukesällä. Ensimmäiset kuukaudet remontoimme sisätiloja, joten pihan suunnittelu ja puutarhahaaveet saivat odottaa seuraavaan kesään. Kuten aiemmin mainitsin, minulla ei ole mitään synnynnäistä viherpeukaloa, mutta intoa sitäkin enemmän. Innostun muutenkin joistain asioista valtavalla tarmolla ja sitten pitäisikin päästä heti hommiin! Aikaa ei ole hukattavaksi.
Kevään tullen odotinkin jo kärsimättömästi maaperän sulamista ja ensimmäiset orvokit tuuppasin maahan heti kun sen lapiolla onnistuin läpäisemään. Kevään taittuessa kesään rynnin kukkakaupoille ja istutin jos jonkinmoisia kesäkukkasia ruukkuihin ja kaivamiini kukkapenkkeihin. Maltti olisi kuitenkin ehkä ollut valttia. Jälkiviisaana minun olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa suunnitteluun ja kasveista opiskeluun. Mikä kasvi viihtyy missäkin, kuinka kauan mikäkin kukkii ja milloin, aurinkoa, varjoa, mitä multaa? Noh, oppiihan sitä virheidenkin kautta.
Vaikka ihailenkin monimuotoisia, runsaita ja rönsyileviä ”salaisia puutarhoja” (mielikuvitukseni vie aina F.H Burnettin Salainen puutarha -romaanin taianomaiseen miljööseen) sekä ystävieni värikkäitä ja boheemeja koteja, kaipaan itse ympärilleni tietynlaista harmoniaa. En tietenkään tarkoita, etteikö värikäs koti voisi olla harmoninen. Tottakai voi! Itselleni harmonia tarkoittaa kuitenkin tietynlaista värittömyyttä, vaaleita sävyjä, mustaa, yksinkertaisuutta ja keveyttä. Huonekalujen muodoilla, tekstiileillä, värien kontrasteilla, uudella, vanhalla ja eri materiaaleilla luon kerroksellisuutta omaan sisustukseeni, sisällä tai ulkona.
Pysytellään kuitenkin vielä siellä pihalla ja siirrytään sisätiloihin myöhemmin. Pihallamme piti tehdä melkoisesti maanmuokkaustöitä ensimmäisenä keväänä. Yllä olevassa kuvassa, jossa näkyy ruokailuryhmä aurinkovarjoineen, oli vielä muuttaessamme räjähtänyt ”multakuoppakasamikälie” = täysin räjähtänyt alue, jossa nökötti kaiken kukkuraksi vanha maasta kaivettu juurakko. Harmi kun lähtötilanteesta ei ole kuvaa. Muutamaa hiekka-, kivi- ja sepelilastillista myöhemmin oltiin kuitenkin jo aivan toisessa tilanteessa. Noh, vaatihan se oikeasti töitäkin. Varsinkin kun itse tekee. Jokainen pihamme kivistä on omin pienin kätösin paikalleen aseteltu, mutta ah sitä ylpeyttä kaiken työn jälkeen! Luonnonkiveä, valkoista ja vihreää. Yksinkertaista ja kaunista. Simplicity.
#kesä2018 tuo pihalla ainakin muutaman uuden kukkapenkin. Uuden terassin myötä myös kalusteet tulevat löytämään uudet paikkansa tontilla. Huomaan taas oikein odottavani lumen ja maaperän sulamista, että pääsen hommiin. Nyt tarvitaan kuitenkin vielä hiukan kärsivällisyyttä.