Aamupäivän mittainen pako Shanghaista: Shanghai Sculpture Park

Viime viikonloppuna kohtasimme Ollin kanssa fobiamme ja lähdimme Alvarin kanssa viikonlopun ruuhkien uhallakin pois omilta nurkilta. Sunnuntaina pakkauduimme vain vartin suunnitellusta myöhässä autoon (Alvar nukkui liki kahdeksaan! Meni vanhempien pasmat siinä vähän sekaisin) ja suunnan otimme keskustasta poispäin, kohti Shanghain patsaspuistoa (Shanghai Sculpture Park). Puiston paras puoli on sen korkea pääsymaksu (reilu 15€ aikuista kohden), mikä rajaa tehokkaasti kävijämäärää. Näihin ihmismassoihin kun ei oikein vain totu.

kuva 4-4.JPG

Laiskemmille puistossa liikkujille olisi ollut tarjolla esimerkiksi kuvan moottoroituja ajoneuvoja sekä golf-kärryjä että Segwayta. Ilmeisesti kaikki eivät varsinaisesti tule puistoon ulkoilemaan.

 

kuva 3-6.JPG

Puistossa oli todistetusti myös patsaita.

Puisto on käytännössä järven ympärille rakennettu kivetetty kävelytie, jossa on paitsi nimensä mukaisesti patsaita, myös lukuisia kahviloita sekä lapsille aktiviteetteja sekä ennen kaikkea tilaa – kiinalaisille puistoille epätyypillisesti täällä sai kävellä myös ruoholla. Kaiken kaikkiaan kiva puisto ja oli mukava päästä hetkeksi pois kaupungin hälinästä. Seuraavan kerran taidamme kuitenkin mennä vasta, kun Alvar osaa nauttia leikkitilasta ympärillään.

kuva 3-7.JPG

Varmasti parasta puistossa pojasta oli juna, joka kiersi yhdessä nurkassa lyhyen lenkin. Sitä oli niin jännittävää katsella!

kuva 2-7.JPG

kuva 1-6.JPG

Valitettavasti sää ei suosinut eikä meillä ollut vaihtovaatteita mukana, joten kahluuallas jäi välistä. Mitä nyt toisen jalkansa tuo nuriherra onnistui kastamaan.

kuva 2-6.JPG

Hiekkaranta! Hiekka oli iihanaa!!! 

kuva 1-5.JPG

Ja äiti jopa heltyi hankkimaan hiekkaleluja (nämä eivät kyllä kauaa käytössä kestä, onneksi hintakaan ei päätä huimannut)

kuva_3-5.jpg

Ehdin jo luvata, että nyt päästään keinumaan – kunnes näin keinut lähempää. Kotona sittenkin vasta.

perhe lapset

Vaippaihottuman hoito ja yläfemma vanhemmille

Reilu viikko takaperin huomasimme, että Alvarilla olevan aika pahaksi päässyt vaippaihottuma. Kokeilimme siihen vuorotellen käytännössä kaikkia taloutemme rasvoja ja vähän naapureidenkin. Mikään ei kuitenkaan auttanut, ja peppupesut olivat kamalia sekä pojalle (joka itku lohduttomasti kipeää peppuaan) että vanhemmille (poika myös taisteli hyeenan lailla pesuja vastaan). Viime lauantaina sitten ehdotin Ollille, että koska ”Alvar on tehnyt juuri kaksi pissaan pottaan ja kakan vaippaan, niin annettaisiinko sen ilman vaippaa ilmakylpeä nyt pieni hetki”. Kerrassaan loistava idea – ja niin laitoimme pojalle pelkät bokserit jalkaan.

Joo-o. Mitenköhän emme kuitenkaan tulleet käärineeksi mattoja rullalle? Viiden minuutin kuluttua olkkarin matossa oli tietysti yksi pissa ja kaksi muuta laikkua. Olli lähti ensin pesemään poikaa, sitten pojan boksereita ja minä aloin kuurata mattoa. Heti pesulta päästyään Alvar tuli tietysti katsomaan, mitä jännää olkkarissa tapahtui ja yritti päästä uittamaan lelujaan matonpesuveteen. Olin enemmän kuin iloinen, kun poika äkkäsi olohuoneessa pyörineen vessapaperirullan ja alkoi tehdä siitä silppua – pysyipä poissa tieltä lopun aikaa. Alvaria ei vessapaperirulla kuitenkaan jaksanut kovin pitkään viihdyttää ja seuraavaksi poika kuului auttavan isiä boksereidensa huuhtelussa. Hieman turhan vaiherikkaasta aamusta selvittyämme päätimme yhteistuumin siirtää poppoomme hetkeksi leikkikentälle ulkoilemaan ja jättää pesukoneen pyörimään.

Totuus valkeni alkaessani paria tuntia myöhemmin levittää pyykkiä:

kuva 5.JPG

Näihin suhteellisen sileäpintaisiin oli tarttunut valkoista nöyhtää vain ”vähän”

kuva 3-4.JPG

Ainakin jos vertaa koneen muuhun sisältöön

kuva 2-4.JPG

uh

kuva 1-3.JPG

Ja sniff

kuva 4-2.JPG

Parveke pudistelun jälkeen

Hetken syytin koneeseen heittämiäni värinkerääjäliinoja, sillä en ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ehkä pesukone oli hajonnut, pyykit liki keittyneet ja liinat hajonneet..? Kuin unohtunut nenäliina, mutta sata kertaa pahempi. Enkä edes ollut pessyt mitään taskullista vaatetta!

Paitsi… Sopivasti myös olohuoneessa pyörinyt vessapaperirulla oli kadonnut… Sitä ei löytynyt mistään. Jos olette joskus miettineet, mille pesty (liki täysi) vessapaperirulla näyttää, niin tässä lopputulos. Hylsystä ei jäänyt jäljelle mitään, selluloosaa sitä vastoin oli sitäkin enemmän. Paperimassan irrottamiseksi pesin pyykit vielä toistamiseen, mutta Ayille meni silti kaksi teippiharjarullallista seuraavana maanantaina tuota koneellista selvittäessä.

perhe lapset