Vaippaihottuman hoito ja yläfemma vanhemmille
Reilu viikko takaperin huomasimme, että Alvarilla olevan aika pahaksi päässyt vaippaihottuma. Kokeilimme siihen vuorotellen käytännössä kaikkia taloutemme rasvoja ja vähän naapureidenkin. Mikään ei kuitenkaan auttanut, ja peppupesut olivat kamalia sekä pojalle (joka itku lohduttomasti kipeää peppuaan) että vanhemmille (poika myös taisteli hyeenan lailla pesuja vastaan). Viime lauantaina sitten ehdotin Ollille, että koska ”Alvar on tehnyt juuri kaksi pissaan pottaan ja kakan vaippaan, niin annettaisiinko sen ilman vaippaa ilmakylpeä nyt pieni hetki”. Kerrassaan loistava idea – ja niin laitoimme pojalle pelkät bokserit jalkaan.
Joo-o. Mitenköhän emme kuitenkaan tulleet käärineeksi mattoja rullalle? Viiden minuutin kuluttua olkkarin matossa oli tietysti yksi pissa ja kaksi muuta laikkua. Olli lähti ensin pesemään poikaa, sitten pojan boksereita ja minä aloin kuurata mattoa. Heti pesulta päästyään Alvar tuli tietysti katsomaan, mitä jännää olkkarissa tapahtui ja yritti päästä uittamaan lelujaan matonpesuveteen. Olin enemmän kuin iloinen, kun poika äkkäsi olohuoneessa pyörineen vessapaperirullan ja alkoi tehdä siitä silppua – pysyipä poissa tieltä lopun aikaa. Alvaria ei vessapaperirulla kuitenkaan jaksanut kovin pitkään viihdyttää ja seuraavaksi poika kuului auttavan isiä boksereidensa huuhtelussa. Hieman turhan vaiherikkaasta aamusta selvittyämme päätimme yhteistuumin siirtää poppoomme hetkeksi leikkikentälle ulkoilemaan ja jättää pesukoneen pyörimään.
Totuus valkeni alkaessani paria tuntia myöhemmin levittää pyykkiä:
Näihin suhteellisen sileäpintaisiin oli tarttunut valkoista nöyhtää vain ”vähän”
Ainakin jos vertaa koneen muuhun sisältöön
uh
Ja sniff
Parveke pudistelun jälkeen
Hetken syytin koneeseen heittämiäni värinkerääjäliinoja, sillä en ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ehkä pesukone oli hajonnut, pyykit liki keittyneet ja liinat hajonneet..? Kuin unohtunut nenäliina, mutta sata kertaa pahempi. Enkä edes ollut pessyt mitään taskullista vaatetta!
Paitsi… Sopivasti myös olohuoneessa pyörinyt vessapaperirulla oli kadonnut… Sitä ei löytynyt mistään. Jos olette joskus miettineet, mille pesty (liki täysi) vessapaperirulla näyttää, niin tässä lopputulos. Hylsystä ei jäänyt jäljelle mitään, selluloosaa sitä vastoin oli sitäkin enemmän. Paperimassan irrottamiseksi pesin pyykit vielä toistamiseen, mutta Ayille meni silti kaksi teippiharjarullallista seuraavana maanantaina tuota koneellista selvittäessä.