Arkea Shanghaissa

Ajattelin kuljettaa teitä yhden arkipäivän läpi täällä Shanghaissa. En kuitenkaan rohkene väittämään päivän olleen tavallinen – ei meillä täällä vielä mitään rutiineja ole.

Alvar nukkuu Shanghaissa päivisin vähemmän mutta öisin pidempään kuin Suomessa. Yöt ovat olleet erittäin hyviä ja olen saanut täällä Shanghaissa nauttia kello yhdentoista herätyksistä – en siis todellakaan ole mikään klassinen univajeesta kärsivä pienen lapsen vanhempi ja myöhäisistä illoista onkin tullut minulle niin tärkeää omaa aikaa. Tänään Alvar kuitenkin yllätti ja heräsi jo kahdeksan jälkeen. Yritin huonolla menestyksellä pitää silmiäni auki Alvarin tyytyväisenä harjoitellessa vatsalle kierähtämistä. 180 asteen kääntyminen onnistui, akseli tosin poikkesi tavoitellusta. Treenin jälkeen helpon lapsen maineessa oleva poika teki palauttavan maitotankkauksen ja jatkoimme unia vielä monta tuntia.

Monien muiden kotiäitien tavoin tarkistin heti herättyäni sään: erinomainen ulkoiluilma.

Pojan aamutoimien lomassa  muistin katsoa myös lämpötilan: noin parikymmentä astetta ja pilvipoutaa. Me olisimme kyllä eilisen sisäpäivän jälkeen lähteneet ulos vaikka olisi satanutkin.

Äidin aamutoimet sitä vastoin olivat liikaa Alvarin hermoille, ja viimeinen niitti oli äidin aamupala, jonka ajan piti ihan yksin loikoilla ”leikkimatolla” (virkaa toimittaa vierashuoneen lattialle levitetty peitto). Uskallan väittää, että tästä muodostui yksi suurimmista kriiseistä pienen pojan tähänastisessa elämässä, sillä sylissäkin kesti tovi rauhoittua. Muutama lyhyt hetki myöhemmin oltiin kuitenkin jo täydessä unessa.

Pakkasin pojan rattaisiin ja menoksi. Kävelimme aluksi pienen lenkin ihan lähitienoilla ja Alvar nukkui melkein koko ajan.

Lenkkimme itäreunaksi muodostui vilkas tie, jota en uskaltanut vaunujen kanssa lähteä ylittämään. Yhden ylikulkusillan kyllä löysin, mutten esteetöntä kulkua sille. Käännyimme siis takaisin ja jatkoimme tuttuun ostoskeskukseen ruokaostoksille ja myöhäiselle lounaalle. ”Lähiostari” on osoitus vauraiden kiinalaisten olemassaolosta: supermerkkien liikkeitä on enemmän kuin koko Helsingissä ja itsellä on siellä varaa lähinnä ruokaan.

Lounaspäivällisen jälkeen palasimme väliaikaiseen kotiimme.

Lyhyen seisomatreenin jälkeen Alvar nukahti vielä toisille kunnon päikkäreille. Poika on ollut vähän nuhainen ja yskäinen, mutta onneksi kumpikaan ei ole nukkumista juuri haitannut. Ollilla oli työdinneri, joten ilta meni kaksin – tietenkin jumpaten, käännöstä treenaillen sekä sylikkäin loikoillen.

Oli kuulkaa tavallisen tylsä arkipäivä ilman mitään raportoitavaa. Ja hyvä niin. Ihana arki.