Parsakaalin ystävä

Kyllä tässä vanhemmuudessa on jotain tehty oikeinkin, kun poika ymmärtää jo parsakaalin päälle. Ainakin 15 vuotta kumpaakaan vanhempaansa nuorempana! Ayi tosin sanoi kaikkien pienten lasten pitävän parsakaalista, mutta haluan uskoa itselläni olleen tähän edes pikkiriikkisen osuutta asiaan. 

Tarkkaa jälkeä – vain kukinnot syöty.

Ruokailu sujui hyvässä hengessä eikä Alvar edes juuri heitellyt ruokaansa lattialle. Parsakaalista kuitenkin aiheutui päivän suurin kriisi, sillä yksi kukinto oli eksynyt sieraimeen asti. Onneksi voitan pojan edelleen painissa.