Huomenta äiti!
Pahin jet-lag alkaa vähitellen helpottaa, sillä viime yönä Alvar havahtui enää muutaman kerran ja heräsi tähän päivään jo vähän ennen yhdeksää. Minua kuitenkin painoi sekä jet-lag sekä menneen viikon öinä valvotut tunnit – niinpä perheen miehet nousivat yksissä tuumin aamutoimia suorittamaan.
Ilmeisesti Ollilla kävi nopeasti aika pitkäksi, sillä alle tuntia myöhemmin hän lähetti Alvarin makuuhuoneeseen äidin herätyshommiin. Pientä tepastelua sängyn jalkopäässä, josta matka jatkui makuuhuoneen ikkunalle verhoihin kietoutumaan.
Tai siis niin luulin. Olli tulee pian perässä pahoitellen ”sori, en tajunnut oven olevan auki”, korjaa pojan ja saan jatkaa uniani.
Tai siis niin luulin. Kuluu viisi sekuntia, ja sieltä se poika tulee taas.
En ole vielä päättänyt olenko pelkästään hirmu ylpeä vaiko myös hieman kauhuissani.