Kiina-ahdistuksia ja niiden ratkontaa
Suomessa joulun aikaan lomaillessa kontrasti Kiinaan oli monessa asiassa suuri. Vaikka tuttuun arkeen oli tammikuussa tavallaan helpompi palata kuin ensi kertaa tänne Shanghaihin muuttaessa, niin useampi asia oli alkanut ahdistaa. Onneksi näistä osa on saatu ratkaistuksi.
Ensinnä ayi. Alunperinhän hän oli meillä vain aamupäivät töissä. Koin tämän järjestelyn heti alkuunsa hankalaksi, sillä aivan joka tapauksessa ayi lähti tasan klo 12 eli en oikein ikinä päässyt lähtemään ilman Alvaria mihinkään. En oikein edes saastepäivinä lähiravintolaan lounaalle. Niinpä ratkaisuksi kokopäiväistin ayin. Ajan kuluessa tämäkään ratkaisu ei enää tuntunut hyvälle, sillä meillä ei vain yksinkertaisesti ollut tädille hommaa. Tämä kulminoitui siihen, että hän saattoi seurata minua vessaan avustamaan Alvarin vaipanvaihdossa. Suomalaisella mentaliteetilla varustettu nainen ei tarvitse toista naista käärimään hihojaan… Alvaria nyt voisi muuten aina vahtia, mutta kun minä tahdon itse viettää pojan kanssa mahdollisimman paljon aikaa.
Ratkaisu: Onnistuin löytämään samasta taloyhtiöstä perheen, jonka kanssa nyt jaamme ayin tunnit. Hän on meillä nyt kaksi aamupäivää ja yhden kokonaisen päivän. Pääsen siis salille ja saan kiinaa opiskeltua, mutta meillä ei pyöri ketään koko päivää tyhjän panttina.
Toiseksi lapsen kanssa liikkuminen täällä. Elämän ja arjen kannalta helpointa olisi elää kuten paikalliset ja ottaa takseja kadunkulmasta lennosta. Takseista kuitenkin useimmiten puuttuu turvavyöt ja jos ne löytyvätkin, niin ovat usein liian lyhyet lapsen turvaistuimen kiinnittämiseen. En edes aloita kertomaan keskivertotaksikuskin ajotavoista. Eli koko syksyn menot vähänkään kauemmaksi piti suunnitella hyvissä ajoin vähintään päivää paria aikaisemmin, jotta ehti tilaamaan ”paremman taksin”.
Ratkaisu: Uber! Paitsi että auton tilaaminen on vaivatonta, ovat kuskit autoineen tähän mennessä vakuuttaneet laadullaan. Ah, reviirimme laajeni huimasti!
Kolmanneksi ilmanlaatu. Tähän nyt ei taida olla mitään patenttiratkaisua, mutta näitä sisäpäiviä kestää huomattavasti paremmin, kun arki on muuten toimivaksi rakennettu. Vaikka kivat ulkoilusäät ovat suhteellisen harvassa, niin onneksi olen välttänyt pidemmiltä jaksoilta todella huonoa ilmaa. Uskaltaisinko jo julistaa tämän talven osalta pahimmasta kaudesta selvityn? (Ei uskalla. Kirjoitin tämän eilen illalla, ja nyt ilmanlaatindeksi huitelee siinä 300/500 tietämillä – Alvarin ulkoilut tyssää meillä siihen 150 paikkeille.)
PS Kuvat eivät liity tekstiin mitenkään. Yritin tässä yksi päivä saada Alvarista kummeille kivaa valokuvaa ja nämä oli parhaat otokset… Meno päällä!
