Taas mennään

Vuoden vaihteen jälkeen minä olen lähinnä nukkunut. Jos Alvar on vetäytynyt päikkäreille, niin olen päästänyt Ayin kotiin ja vetänyt peiton sohvalla korviin asti. Ja usein herännyt vasta muutamaa tuntia myöhemmin Alvarin herättämänä. Samoin kiinan tunnit – ensin vedin niitä vähän enemmän vasemmalla kädellä, mutta kun sekään ei riittänyt (opiskeluaikani oli ennen nimenomaan Alvarin unien aikaan), niin pudotin määrän yhteen kertaan viikossa.

Onneksi tähän on ihan hyvä syynsä. Minä näytän nykyisin tältä:

Jos nyt kuvan perusteella päättelette, että Alvarista tulisi isoveli kesällä, olette väärässä. Reilusti syksyyn mennään kolmipäisenä perheenä. Minulla ei vain ole vatsalihaksia, joiden periksiantamista olisi tällä kertaa joutunut odottamaan (en myöskään käsitä, miten olisin likikään np-ultraan saanut tämän raskauden töissä salassa pidettyä – jos siis olisin töissä enkä hoitovapaalla). Tähän nyt jo hieman rönsyilevään elämä-Shanghaissa/Alvarin-kehitys aihevalikoimaan tuli vielä yksi laajennus, sillä nyt on myös raskauskuulumisia luvassa. Onneksi tämä asuinpaikka takaa sen, ettei tässä ihan normaaliksi raskausblogiksi olla vaihtamassa vaan Shanghai tuo oman vivahteensa.