Pojan ensimmäinen hampurilaisateria

 

Meillä on kiirettä pitänyt, hyvällä tavalla: ensin Ollin kummitäti oli meillä viikon ja melkein heti perään mummo tuli liki kahdeksi viikoksi vieraaksemme. Kävimme reilu viikko siten mummon kanssa hampurilaisilla (edellisenä maanantai oli hautojen lakaisupäivä eli kansallinen vapaapäivä ja olimme nelistään liikkeellä). Hampurilaisravintolassa oli tarjous, että kello kolmen jälkeen maanantaisin saisi kaksi mitä tahansa listan purilaista yhden hinnalla. Kello sattui olemaan puoli neljä maanantaina, joten päätimme tarttua tilaisuuteen ja tilata Alvarillekin oman lastenpurilaisen niin saisin minäkin syödä omani.

Minä: ”Fuwuyuan!” (Puoliksi karjuen, kuten Kiinassa kuuluu)

Fuwuyuan eli tarjoilija: ”Haluatte tilata?”

M: ”Kyllä. Ottaisimme nämä kolme hampurilaista ja sitten lasten hampurilaisen.” (osoitan varoiksi vielä listalta)

F: ”Olen pahoillani, mutta maanantain tarjous ei koske lastenhampurilaista, ainoastaan näitä varsinaisen listan hampurilaisia.”

M: ”Ah…”

F: ”Mutta listan Klassikko hampurilainen on sama kuin lastenhampurilainen, ainoastaan suurempi. Otatteko sen?” (ja liki tuplasti kalliimpi)

M: ”????!?? Öö, kyllä kiitos.”

Ja niin Alvar, 14 kuukautta, sai elämänsä ensimmäisen ravintola-annoksen: