Alvar yks vee

Jos minulta tai Ollilta kysyy, niin ei meillä hetkeen ole asunut vauvaa vaan pieni toimelias poika. Myös virallisesti vauvasta tuli taapero, kun pojan ensimmäinen vuosi tuli täyteen. On kyllä ollut niin vaiherikas vuosi, ettei olisi ennalta arvannut. Paitsi maailman ihanimman pojan syntymä, myös tämä Kiinaan muutto laittoi tuttua pakkaa sekaisin – ehkä jopa enemmän tämä Kiinaan muutto.

Viime sunnuntaina keskityimme kuitenkin näistä ensimmäiseen. Olimme kutsuneet ystäviämme pienimuotoisille synttärikekkereille. Myös ayi oli kutsuttu viikonloppuvuoroon ja näin saatoimme itse keskittyä nauttimaan herkuista ja seurustelemaan.

Juhlat taisivat onnistua ja meillä itsellä ainakin oli hauskaa. Tosin päiväuniajan lähestyessä alkoi juhlahumu käydä päivänsankarille hieman rankaksi. Alvar muun muassa vei Ollin vierashuoneeseen ja osoitti kitaraa ja näin meidän perheen miehet hetken aikaa keräsivät kitaraa näppäillen voimia. Alvar myös toi Ollille kirjan ja muiden lasten leikkiessä ympärillä he lukivat hetken Puppea. Onneksi saimme (tai no ayi sai) pojan ihan oikeille päiväunillekin, niin ei tarvinnut vieraita aikaistetusti ulos heittää.

Päiväunien jälkeen poika oli silminnähden helpottunut, että juhlat olivat loppuneet ja meno rauhoittunut. Sitä saattoi ihan rauhassa isin kanssa muun muassa tutkia lahjaksi saamaansa lehmäpalloa.

Ja kyllä sitä vanhempiakin hiukan väsytti