Jos meillä päivällä katsoo jalkoihinsa, näyttää meillä useimmiten tältä: Hän ei itse vielä juurikaan laita tavaroita kärryn kyytiin, mutta on välillä hyvinkin tarkka siitä, mitä siellä saa olla. Esimerkiksi eilen aamulla nallen ei kerta kaikkiaan sopinut istua kyydissä. Tässä vaiheessa ainakin tuota oman tahdon kehittymistä on kyllä hauska seurata. Ja jos äitiinsä tulee, niin aika […]

Piti ottaa tänään muskarissa kuvia ja tehdä teille kiva ”näin meillä muskarissa”-kirjoitus. Sitä postausta ei ole tulossa. Ei niin kuin ikinä. Ottaa nyt puhelimella yhtään mitään edes liki tarkkaa kuvaa – ei onnistu! Aina joko joku lapsista tavoitteli puhelinta tai sitten piti rientää pelastamaan muskarin pitäjän omaisuus Alvarilta. No, eipä tarvitse miettiä, miten fiksusti rajaisi […]

Se taisi olla ”apua”, mitä suustani ensimmäisenä livahti, kun Olli laski Alvarin hetkeksi maahan. Poika seisoi ihan itse ilman tukea! Ei pitkään, mutta useamman sekunnin kuitenkin. Pian mennään ja lujaa!

Tänään meillä juhlittiin isää. Ei nyt mikään järisyttävä uutinen sinänsä, sillä niin teki tetysti koko Suomi. Kuitenkin tällä ylitetään tämän blogin uutiskynnys reippaalla marginaalilla: olihan Ollin ensimmäinen isänpäivä päivänsankarina.  Aamuksi isimme oli pyytänyt kerätyksen kello kymmeneltä. Alvarin leipomat porkkanasämpylät kuitenkin valmistuivat puolta tuntia aiemmin, joten hieman aikaistimme onnittelulauluamme. Päivän päätähdillä oli yllään tiimiasut. Aamupalaan loppuivatkin […]

Jotenkin neuvottelut Ollin kanssa tämän viikonlopun aamuherätyksistä päättyivät kannaltani hieman kehnosti ja sain aamuvuorot molemmille päiville. Herääminen on aina yhtä vaikeaa pienessä kroonisessa univelassa, mutta siitä suoriuduttani minulla ja Alvarilla oli varsin hauska aamu. Lähdimme aamutoimien jälkeen ulos – ja ihka ensimmäistä kertaa pojalle pystyi lämpötilan puolesta pukemaan ulkoiluhaalarin. Toisin sanoen poikakin pääsi ihan oikeasti […]

Tässä ei tällä blogilla mihinkaan kirjallisuuden Nobeliin olla muutenkaan tähtäämässä, joten sallinette minulle yhden kliseen tähän iltaan: voi herranjestas, miten tuo lapsi kasvaa! Ihan hetki sitten sitä oltiin alle vuorokauden ikäisenä tädin sylissä.. ..ja seuraavaksi sitä jo liki päästetään irti pöydästä ja lähdetään suureen maailmaan. Snif, sanoo tämä äiti!

Jos Suomessa asuessamme en ole ollut kovin suuri Ikea-fani, niin Kiinassa kotimme on kuin suoraan ruotsalaisjätin katalogista. Suuren osaan hankinnoista olemme vieläpä erittäin tyytyväisiä: sohvalla on voinut makoilla, pöydällä tanssia ja lipastossa on hyvä säilyttää vaatteet. Sen kaikkein tärkeimmän hankinnan tajusin kuitenkin vasta eilen, kun Spöke ei meinannut syttyä ollenkaan. Kylmähiki ja paniikki – apuaaa! […]

Olen antanut itseni ymmärtää, että jotkut vanhemmista kasvattavat lapsensa ilman ”ei” ja ”älä” ilmaisuja. Miten? Eikö niillä ole pistorasioita tai sähköjohtoja? Ajatustakin nopeampi sähköinsinöörin alku

Suomesta elokuun alussa lähteneet tavaramme saapuivat vihdoin ja viimein neljä tuntia vieraiden lähdön jälkeen. Tästä voisi hyvin  – Kirjoittaa päivittelyn, miten matkassa voi kestää paria viikkoa vajaat kolme kuukautta – Raportoida, miten hiljaisen tehokkaasti tavarat kannettiin sisään ja miten ynseä (mutta tehokas) porukan tiimiesimies oli – Laatia sadan tuhannen sanan oodin syöttötuolille – Kertoa, miten päivässä […]

Lupasin tässä taannoin muutaman Dubai-kuvan lisää. Alvar oli nimittäin kiistatta altaan komein kundi. Aina välillä mummoa nopeampi (tässä matkalla pää edellä portaita alas): Ja vielä yksi kuva päiväsiestalta – viileässä oli kiva pakko välillä lepäillä. Siinä tuli Alvarin ensimmäinen etelän loma käsiteltyä. Nyt saa syksy tulla. Seuraavan kerran näissä merkeissä jo helmikuussa (kiinalaista uutta vuotta paossa)