Ayittomia? Ehkei sittenkään.

Ayi tänään ennakoidusti kysyi lomaa (tai tarkemmin ottaen hän ilmoitti minulle, ettei ole ensi viikolla tulossa töihin) ja minä samassa yhteydessä vähän kyselin löytämästäni suosituskirjeestä. Omaksi yllätyksekseni olen nyt taipunut uskomaan tätiä:

• Ensinnä minulle vain tuli fiilis, että hän puhuu totta. Vastasi kysymyksiini täysin asiallisesti ja rehellisen oloisesti.
• Toisekseen hän kykeni tarjoamaan suosituskirjeen löytymiselle paremman selityksen kuin mitä itse olen keksinyt: hän oli näyttänyt sitä ayi-kollegalleen, jonka pitäisi pyytää työantajaltaan samanlainen.
• Kolmanneksi, vaikken oikein ymmärrä koko reissua kotikylään niin täällä on loppupeleissä paljon asioita, joita minun maalaisjärkeni kykene käsittämään.
• Neljänneksi, täti ei halunnut tänään ottaa vastaan tämän kuun palkkaa vaan ottaa sen mieluummin ensi viikon jälkeen.

Saatan kuin saatankin kyetä jatkamaan (raskausväsymyksen väistyttyä uudelleen aloittamaani) säännöllistä urheilua!

Nyt tosin täytyy taas alkaa miettiä, miten tädin työsuhteen siirto muualle hoidettaisiin mahdollisimman tyylipuhtaasti. Olemme synnytyksen takia Suomessa varsin pitkään ja ennen kuin olen uuden tulokkaamme tavannut (koliikkivauva vai Alvarin kaltainen alusta asti hyvin tyytyväinen tapaus?) en osaa arvioida ayi-tarpeemme määrää. Tuntuisi tyhmälle maksaa tälle ensin viisi kuukautta vain palatakseen Shanghaihin kertomaan, että me tarvitaankin nyt täysipäiväinen ayi, joten täti menee vaihtoon. En missään nimessä täysipäiväistä nykyistä, sillä en halua tehdä hänen toiselle työnantajalleen (eli naapurille eli kaverille) ohareita ja viedä heiltä tätiä. …Onneksi tämä naapuri paraikaa harkitsee jakamamme tädin täysipäiväistämistä…

Näin Shanghain tätimarkkinoilla tänään. Reilun viikon päästä näemme, osuiko ihmistuntemukseni oikeaan.